Eilispäivän vetelehtiminen on historiaa. Tänään puhkun energiaa. Vielä en ole päättänyt, mihin sitä alan käyttää. Huomenna tulee P-D. Pohdimme tulostimen kohtaloa. Tiistaina tapaan hammaslääkärin. Ateneumiin torstaina. Ihanaa päästä Helsinkiin! Vedän keuhkot täyteen ratikoiden ja Stadin tuoksua. Olen taas kotona!!
Lotto ei ollut taaskaan suosiollinen minulle. Asuttava yhä täällä kaikesta kaukana. Kymmenen kilometriä on pitkä matka elämän ytimeen. Hylätty tunne, syrjässä, olen kuin kadoksissa, tapahtumien ulkopuolella. No, onhan täällä kulttuurikeskus Stoa, pankki, posti, Mehiläinen, kauppakeskus, tuleva elokuvateatteri, hammaslääkäreitä, apteekki, ravintoloita ja kahviloita, Kimmo Schroderuksen Kuru-veistos, Kelan toimisto, Alko, metroasema ja muutama torikauppias. Ehkä tämä joillekin riittää. Minulle ei. Kaipaan muuta ja joskus tulen melkein hulluksi paitsiossa olemisesta.
Miksikö en sitten lähde Helsinkiin nauttimaan siitä mitä kaipaan? Tapahtumat ovat usein iltaisin ja metro lakkaa kulkemasta liian aikaisin. Joku yöbussi kuulemma ajaa ja sen arvaa, minkälaista sakkia se ehtooaikaan kuljettaa. Taksi maksaa maltaita. On koettu ja maksettu. Uusien sääntöjen mukaan matkasta voi ottaa mielivaltaisen summan maksuksi. Tulee mieleen Sakari Topeliuksen pradajerskatar, joka "petkuttaa ja peijaa, veijaa". Olen kirjoittanut hänestä Helsingin torielämää-tekstissä. Taksinkuljettajilla ja näillä pradajerskattarilla ei ole muuta yhteistä kuin vapaa hinnoittelu. Ehkä taksit pyrkivät asialliseenkin hinnoitteluun ja ehkä joissakin takseissa on vielä taksamittari. Ennen oli jämptimpää.
Elokuun viimeinen viikko alkaa huomenna ja kesä virallisesti päättynyt. Mökkiaikana seuraava tuttu näky.
KOTTARAISET
Sähkölankojen
päällä rivit kummat,
pikkulinnut tummat,
istuu kaihoten.
Ilta haikenee.
Loppui suvipäivät,
pesäpöntöt jäivät,
laulu vaikenee.
Saapui syksyn kuu.
Kottaraisten suku
yllään murhepuku
lähtöön valmistuu.
(Einari Vuorela)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti