Ostin valmiin meksikolaisen salaatin Herkusta. Ja olihan siinä jalapenoa. Riittämiin ja ylikin. Savu nousi korvista. Jostain olen lukenut, että piimää päälle, niin johan helpottaa. Ei ollut piimää. Kokeilin feta-juustoa. Yhä hurjaa tulisuutta. Vesikään ei auttanut ja jalapenoa oli lisää lautasella. Äiti on opettanut että ruokaa ei saa jättää. Kahden vaiheilla: totellako vai olla tottelematta. Olin tottelematta. Suun polttava tunne alkoi hälvetä. Siirsin siististi muutamat jäljellä olevat jalapenon palat lautasen reunalle. Biojätteisiin.
Kissanheinä keittiössä on ongelmallinen. Koska en ole vielä hommannut talouteeni kissaa, saan tehdä kissan virkaa. Leikkelen saksilla liian pitkiksi kasvaneet heinät ja siistin niistä kuivuneet päät. Kasvi on todellakin tarkoitettu kissan jokapäiväiseen näykkimiseen voidakseen hyvin ja kukoistaakseen. Mutta nätti se on. Kuinka kauan jaksan kissana olla jää nähtäväksi.
Suunnittelen menemistä Leonardo da Vilhun näyttelyyn. Taidepläjäys toimii Vantaan Sotungissa, jossa tiettävästi en kuunaan ole ollut. Pitää alkaa selvitellä kulkupeliä, mistä lähtee ja minne loppujen lopuksi menee. Joutuuko kyltyyrin takia paljon kävelemään?
"... Mut mikä se on se kyltyyri?
Kas, siinäpä pulma on jyyri.
Se on yhdelle ooppera-kyyri,
taas toiselle Tukholma-tyyri,
Duncan, Forsselin figyyri
tai Pariisin polityyri..."
Näin kysyy Eino Leino. Minä kysyn onko taiteilija Risto Vilhusen veistospuisto näkemisen arvoinen? Tätä lähdemme tutkailemaan. Vai onko edelleen Leinon sanoin "...Mut Suomessa Suomen kyltyyri/ tuon kaiken on karrikatyyri."
Kliffasti skrivattu. Jatka vaan samaan malliin. ��
VastaaPoistaKiitos.
Poista