21. elokuuta 2018

MIKA WALTARIN TOIVE

Tänään asioille, joka tarkoittaa etupäässä ruokakaupassa käyntiä. P-D tulee huomenna. Päivittää läppärin toimintoja ja minä katselen vieressä. Sitten syömme ja juomme. Niin, ja koko ajan juttelemme. Herra tohtorin tapaan loppuviikolla. Labratuloksia. Risto Vilhusen taidetta ympätty myös lähitapahtumien joukkoon ja suunnittelimme K:n kanssa niin ikään Kiasmaan menoa. K ei tunne sympatiaa Kiasmaa eikä sen antia kohtaan. Pitkin hampain lupasi lähteä kokeilemaan vastaanottokykynsä tämän hetkistä sietokykyä. Edellisellä kerralla vuosia sitten oli kuulemma syvästi järkyttynyt, kun Kiasmassa väitettiin wc-istuimen olevan suurta taidetta.

Tästä tulikin mieleeni, että kerrotaan Mika Waltarin tahtoneen jonkunlaiseksi muistomerkikseen kuolemansa jälkeen Helsingissä yleisen ulkoilmapisuaarin herroille. Tätä toivetta ei kunnioitettu toteuttamalla. Pariisissa pisuaareja on. Joku feministi oli heti ärsyyntynyt. Mitenkäs naiset saavat helpotusta kadulla kulkiessaan hädän tullen??

Hupsu kömmähdys A:lle lähettämässäni meilissä. Häneltä olin saanut valokuvan, jossa muutama ihminen. Luulin tietysti kuvassa olevaa naista A:ksi ja kehuin nuorekkuutta muun muassa. Vastaus tuli: nainen on miniä, vanhimman pojan vaimo. No, sivuprofiilista en tuntenut, tummia naisia ja jotenkin samanoloisia. Pyytelin lapsusta anteeksi, mutta A otti virheeni kohteliaisuutena. Totesi kuitenkin "I´m sooooooo much older".

Valvoskelin viime yönä. Olisin mielelläni siinä joutessani kuunnellut sateen ropinaa ikkunaräystääseen. Ei satanut. Luin Morsea ja yritin kuluttaa aikaa kaikin tavoin. Kuuntelin radiotakin. Olohuoneeseen en sentään viitsinyt käppäillä television ääreen. Olin lopulta niin epätoivoinen, että pyyhin pölyjä. Jatkoin sitten Morsen lukemista vuoteessa ja jossain välissä olin nukahtanut.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti