Istun jälleen tässä pöytäni ääressä ja tuijotan tyhjää ruutua, johon haluaisin sanoja. Cappuccinokuppi edessä, herätty mukavan aikaisin, hienosti aamu valjennut. Iltapäivällä hammaslääkäri. No, ja yllättäen pitää varata silmälääkäriltä aika. Joskus vuosia, vuosia sitten leijui silmissäni jonkunlaisia nokihiutaleita hyvin hitaasti. Leijuu taas. Osa aamusta tänään menikin siihen, kun etsin silmälääkäriä varatakseni ajan. Asumani seutu on minulle yhä vieras ja nyt en tiedä täkäläisistä silmälääkäreistä mitään. Toki hoituu tämäkin.
Moitiskelin taannoin saaneeni vääriä värikasetteja tulostimeen. Kun asiantuntija, ystäväni, taitava ja kaikin puolin osaava P-D tuli, niin kasetit paukahtivat kauniisti paikoilleen. Vähän nolotti. Olin kuulemma yrittänyt tunkea värillistä kasettia mustan paikkaan tai päin vastoin. Koska asia hoitui näin näppärästi, jäi meille rupatteluaikaa enemmän ja otimmekin siitä kaiken irti. Maailma on taas järjestyksessä. Kun vaan maailmakin huomaisi kuinka yksinkertaista se on.
HS kertoo, kuinka ulkomailla kehutaan meidän Amos Rexiämme. Emme me mitään Guggenheimia täällä tarvita! Amos Rexissä on alkajaisiksi immersiivistä taidetta. Piti katsoa mitä sana merkitsee. Nyt tiedän. On kuin katsoja olisi itse seassa. Sitä se meinaa. Menenpä joskus kokeilemaan.
Nämä minun "nokihiutaleeni"! Luulen koko ajan, että kärpäsarmeija lentelee silmieni edessä. Tekee mieli huitaista. Toivottavasti pääsen niistä eroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti