29. huhtikuuta 2018

MIHIN SUOMEN KIELI ON KATOAMASSA?

Heräsin ja nousin ylös kuten muinakin aamuina. Eteisen matto näkyi ja eilisestä tiesin sen päällä nyt ovien liukuvan esteettä. Kiitos J:n ja kiitos myös P-D:lle. Eilen höylättiin. Kahviteltiin ja päästettiin mehiläinen ulos. Oli lentänyt avoimena olleesta ikkunasta. Se oli isokokoinen ja pehmeän pörröinen. Varsinainen kesän airut.

Keskustelu viipyi kanoissa, joita J:llä on yhden kanalan verran. Minullakin ollut kesäisin mökillä. Syksyllä annoimme ne napureille ja keväällä taas uudet. Kanoilla eri nimet vuosittain, mutta kukko oli aina Jallu. Puhuimme kanoista kuin kollegat ikään, J ja minä. Kana ei olekaan mikä tahansa eläin, vaan on luonne kanallakin. Me vertaamme muistia kanan huonoon muistiin. Puhumme myös päättömästä kanasta. Me keskustelimme eilen kanoista yleensä ja niiden tuottamista munista. J:n kanat eivät olekaan mitään maatiaiskanoja kuten minulla oli. Näin kuvia. Tuuheasulkaisia, isot pensaita muistuttavat jalat höyhenineen, suurikokoisia ja värikkäitä. Munat isompia kuin vapaan kanan kaupoissa. Kana on hyvä keskustelun aihe, mutta vieraitteni piti lähteä.

YLE.fi kijoittaa netissä Aleksis Kiven elämäkerran kirjoittaja Teemu Keskisarjarjasta. Historioitsija on perinpohjin tutustunut Alksis Kiveen ihmisenä sekä hänen tuotantoonsa. Sen me kaikki olemme todenneet, että Kiven teksti on kaunista ja elävää. Vielä tänäänkin. Keskisarjaa "sapettaa suomalaisen kulttuurin tietyt piirteet. Äidinkielen halveksunta monissa instituuteissa. Yliopistojen kansainvälistymiskiima ja englannin kielen valta kaikissa tiedotusvälineissä". Minäkin joskus täällä blogissa kirjoittanut kritisoiden suomalaisten liikkeiden, jotka palvelevat meitä suomalaisia Suomessa, englannin kielisistä nimistä. Keskisarja ihmettelee samaa. Miksi suomi ei enää kelpaa meille? Monet aikuiset ystävänikin käyttävät suomea puhuessaan kesken kaiken englannin kielisiä ilmaisuja. Meillähän on vastaavat omatkin sanat. Onko niiden käyttäminen hienostelua? Vai tehdäänkö muille tiettäväksi vieraan kielen osaaminen?

Teemu Keskisarja viimeistelee Aleksis Kivi-kirjaansa yhä ihaillen Kiven kaunista omaa kieltämme. Meidän kuuluisi vaalia suomen kieltä. Sehän on ainutlaatuinen kieli, vain Suomessa käytettävä. Miksi annamme sen kadota?





4 kommenttia:

  1. Englanninkieliset nimet olivat kai jossain vaiheessa osoitus kansainvälisyydestä. Nykyään ne ovat pelkästään ikävystyttäviä ja pikemminkin merkki mielikuvituksen puutteesta, sen paljon puhutun alemmuuskompleksin lisäksi. Ja mitä tekee Ruotsi! Ikea myy omia Ektorpejaan ja Söderhamnejaan ympäri maailmaa. Sekin tässä vielä sapettaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena Laurila. Tuntuu hullulta, kun jossain umpisuomalaisessa kylässä on kauppa, jonka nimeä ei osata edes lausua. Jep, me olemme niin globalisoituneita. Hyvää Vappua!

      Poista
  2. Juuri tänään pauhasin tästä samaisesta kieliasiasta ystävälleni, niin totta! (Ja pikkasen bloggaukseni lopussa, jos vihjeen sieltä osaa poimia.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luin blogisi ja poimin, kun vihjaisit, Aulikki. Olen pauhannut minäkin tästä samasta sinne ja tänne. Mukavaa Vappua! Täällä sataa vettä.

      Poista