ESPLANAADIN KEVÄT
Olen, veikkoset, ilman syytä
sopimattoman onnellinen.
Torin keskellä äsken juuri,
sen suihkukaivon luona,
ihan huomaamattani hymyilin
merenneidon kauneudelle.
(Eräs muumio silloin minuun
hyvin säälivästi katsoi.
Ja purjehti eteenpäin.)
Kadun varrella puhkeevat puihin
nuput, linnut ja lintujen äänet.
Ja Kappelin soitto soi.
Ja silmistä kaiken kansan
Paan kurkkii, nuori ja ahnas Paan.
Olen, veikkoset, iman syytä
sopimattoman onnellinen.
(Uuno Kailas)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti