VIHDOINKIN ESPALLA

En ollut Espan Aschanilla, kun sitä ei enää ole. Vappuna tänä vuonna sen paikalle muutti Robert´s Coffee Jugend ja siellä minä olin. Onneksi ei ole Jugend-salia muutettu, vaan samat ihanat seinämaalaukset, katto ja kaikki muukin säilytetty. Tuskin muuttaa saisikaan, on suojeltu tila. Espan jokaiseen kahvilaan ja ravintolaan niin ulko- kuin sisäpuolelle riitti väkeä. Aurinko paistoi somasti, mutta minä etsiydyin varjon puolelle. Istuin Espan puistossa kahdellakin penkillä ihmisiä katsellen. Lokki kökötti kansallisrunoilijan päälaella tuttuun tapaan. Nurmikollekin riitti istujia. Naiset pukeutuneet sieviin kesämekkoihin, kaikilla ei likikään housukuosia. Ilokseen katseli. Nautin sydämeni kyllyydestä ja Marjatta, en itkenyt, vaikka huokailinkin. Torille en mennyt, vaan köpittelin Stockmannille. Katselin laukkuja, mutta järkiinnyin, vaikka himoitsinkin yhtä. Hissillä kotiosastolle tekemään ostoksia. Kaikki sain säällisesti raahattua ja nyt lepuutan jalkojani.

Robert´s Coffeessa söin lääkärini kieltoa uhmaten vehnää croisantissa. Oi kuinka hyvää pitkästä, pitkästä aikaa. Istuin erittäin mukavassa nahkaisessa nojatuolissa ja katselin vilskettä. Perheitä, hyvin ja vähemmän hyvin kasvatettuine lapsineen. Eräskin kirkui minkä kurkusta lähti. Isänsä näytti väsyneeltä. Vastapainona oli lapsia, jotka istuivat kauniisti pöydän ääressä nauttien kaikesta hyvästä, mitä vanhemmat eteen kantoivat. Itsepalvelu. Selvisin tarjottimeni kanssa, mutta sympatiaa ei itsepalvelu minulta saa.

Tiesin kiinalaisten olevan valloittamassa Suomea. Heitä oli kaupungilla paljon. Kulkevat suurina ryhminä Marimekon kassit kädessä. Espan puiston käytävillä oli Waterboy myymässä tuotetaan, jäätelökärry samoissa tehtävissä, mehua niinikään kaupan. Tyttö soitti viulua ja sai lantteja palkakseen. Sadat lenkkitossut ohittivat penkkini, mutta oli myös kauniita kenkiä ihmisillä. Kielten sekamelskaa kuka mistäkin tulleena Suomen pääkaupunkiin. Laiva odotti, joillakin jo kiire. Meri tuoksui, toi tuulen nenääni. Tänne minä kuulun!