G.J. Ramstedt kertoo kirjassaan kirsikankukista. Ne kuuluvat Japaniin kuten krysanteemitkin. Runoiltu molemmista, jopa meillä V.A. Koskenniemi runossaan Chrysanthemum. Seuraava runopienokainen on Ramstedtin kirjasta.
Mi on Japanin
mielenlaatu, kysytään -
kukka kirsikan,
lemuten se aukeaa
kohti päivää nousevaa.
Ramstedtin kirja on kiehtovaa luettavaa. Kertoohan se Japanista 1900-luvun alkupuolelta, jolloin harva esimerkiksi Euroopasta oli siellä käynyt. Ramstedt oli ensimmäinen asiainhoitajana Suomesta. Nykyisin ei kimonoita kaduilla näe, silloin näki. Eikä taatusti ollut hampurilaisravintoloita, ei diskoja, en liioin usko enää japanilaisia koteja lämmitettävän hibatshillakaan. Miten on nykyjapanilaisen viihtyisyyden ja kauneuden tavoittelun laita? Ramstedtin Japani-aikana sivistys oli jaettu kolmeen osaan: henkinen, esteettinen ja aineellinen. Esteettisyys oli todella tärkeää. Jopa vanha mummokin, joka möi tien varressa omia tuotteitaan, oli aina koristellut myyntipöytänsä ja sen ympäristön kukkasin. Joku joskus tuonut koristeeksi vanhan puunkannon ja sen kolot täyttänyt kukilla, sammaleilla ja kauniilla kivillä. Onko nykyaika ja länsimaistuminen tappanut sivistyksestä esteettisen osan? Ehkä ei ainakaan kokonaan.
Muistan joskus olleeni tilaisuudessa, jossa esiteltiin lahjapakettien käärimistä kauniiseen kangasliinaan. Temppu sinänsä. Ei mikään tavanomainen kääre tai lahjakassi. Minä ostin myös liinan, mutta suomalaisena tahmatassuna en saanut samanlaista tulosta.
Meillä on talossa hissi rikki. Olin viemässä eilen roskia rollaattori täyteen lastattuna. Kutsuin hissiä. Mitään ei tapahtunut. Eräs rouva kertoi hissin olevan rikki. Soitin huoltoon. Kertoivat, ettei kukaan ennen minua ollut tehnyt ilmoitusta. Eilen ei tultu korjaamaan, eikä ehkä tulla tänäänkään. Huomenna?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti