Monen muun ihmisen lailla en ymmärrä Postin aivoituksia. Nyt ei jaeta postia tiistaisin! Joku kysyy, mitä siellä silloin tehdään? No, Postihan ajelee nurmikoita, käy kaupassa, luo lunta talvisin ja ehkä laittaa ruokaakin asiakkailleen. Postin jakelu ei enää kuulu välttämättömimpään toimenkuvaan. Miksi sen nimi on Posti? Kun minä olin nuori nainen vielä, jaettiin ainakin Helsingissä posti kaksi kertaa päivässä! Sitten se muuttui kerraksi ja Posti antoi oikein kellonajat milloinka postiluukku kolahtaa. Se oli aamupäivän kuluessa. Nyt posti tulee milloin mitenkin, myöhään iltapäivälläkin, kun jo viiden uutisia katsellaan. Tosin ei tiistaisin. Katajanokalla oli ulkomaalaisia postin jakajia, joiden suomen kieltä vahvasti epäilin. Naapurien posti kolahti luukusta ja meidän posti heidän. Mainoksia jaettiin postin yhteydessä, vaikka ovessa luki kielto. Otin yhden postipojan kiinni ja näytin kädestä pitäen EI MAINOKSIA ja posti pitää jakaa sen nimen mukaan, joka on ovessa. "Jees", sanoi poika ja näytti ymmärtämättömältä.
Juttelin päivänä muuanna vanhan ystäväni R:n kanssa puhelimessa. Se tapahtuu harvoin kuten postikorttien lähettäminenkin puolin ja toisin. Kuitenkin olemme tunteneet toisemme vuosikymmenten ajan. Nyt puhuimme kauan, kun piti kuroa pitkä aika umpeen. R on kiireinen yhdistysnainen, ei kuitenkaan Helsingissä. On lähdössä miehensä kanssa Karibian risteilylle, Nordkappiin ja Montenegroon. Toivotin ansiokasta ja turvallista matkaa niin etelään kuin pohjoiseen. Lupasimme hiukan huolellisemmin pitää vastedes ystävyydestämme huolta.
Kaivoin hyllystä taas kirjan, eikä se ole lukematon. Tämä kirjani neljäs painos ilmestynyt WSOY:ssä vuonna 1951. Nimi Lähettiläänä Nipponissa, kirjottaja G.J.Ramstedt. Olen sen siis muinoin lukenut. Ramstedt kertoo olostaan ja työstään Japanissa ensimmäisenä Suomen edustajana siinä maassa vuodesta 1919 vuoteen 1929. Silloin oli maailma erilainen, laivat puuta ja miehet rautaa ja semmoisella laivalla uusi lähettiläs lähti Elma-tyttärensä kanssa Lontoosta matkaan chargé d´affaireksi "Nousevan auringon maahan". Laiva oli Arcturus nimeltään. Suomen tasavallan ensimmäinen presidentti K.J. Ståhlberg oli juuri astunut virkaansa.
Semmoista säätä, että huoneissa hurisevat tuulettimet. Ikkunoita ei parane pitää auki ainakaan saadakseen viileyttä. Lämpöä rakastavat ötökät liikkeellä ja niitä putkahtelee avonaisista ikkunoista tarkastusmatkalle ihmisen pesään. En kaipaa mehiläisiä huusholliini. Mutta hyvä että niitäkin on. On puhuttu niiden katoamisesta ja mitenkäs sitten käy pölyttämisen? Hedelmäviljelijälle pumpulituppo kouraan ja pölytyshommiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti