TOINENKIN

Roskiskeikalla eilen näkyi pihapiirissä toinenkin rollaattorin käyttäjä. Hän oli hyvin kiinnostunut kulkemisestani, etten sanoisi samalla hämmästynyt siitä, että talossa on ainakin kaksi tämän kaltaisen apuvälineen tarvitsijaa. Mammarainen oli niin kaukana, että emme tervehtineet ja minä kiirehdin kotirappuun tavallistakin nopeammin. Rollaattorin käyttäjien katsotaan  kuuluvan samaan ihmisryhmään, jolloin pitää kadullakin kulkiessaan katsoa toista rollaattoria lykkivää silmiin ja pään nyökäytyksellä antaa ymmärtää yhteenkuuluvuus. Minä en ole mieltänyt tätä tapaa, sillä täällä päin on kymmeniä apuvälineitten käyttäjiä. Yleensä viuhdon aikamoista vauhtia ja ohittelen muita vaivaisia kuin autot kehätien ohituskaistalla. En mitenkään tunne sosiaalista yhteyttä, vaikka itsekin liikuntarajoitteinen olen.

Tänään asioimaan. Ei siis mikään huvireissu ihmisten pariin. Vien lotonkin, kun niin kiihkeästi tahdon täältä pois, eikä mahdollisuutta siihen tunnu sitkeistä yrityksistäni huolimatta senttiäkään heruvan. Hedelmiä ja marjoja pitää saada. Aion Herkkuun asti, jos varvas suinkin sallii. Tutkailen asiaa päästyäni koneportaitten alapäähän, josta urkenee pitkä kulkeminen Itäkeskuksen Stockmannille.

Katselin ensimmäisen Bond-leffan. Jälleen. Agenttina Sean Connery. Niin oli poika nuori, hoikka ja kaitakasvoinen, mutta nyrkit heiluivat notkeasti  pahisten leukoihin ja tyttöihmisten suuteleminen sujui kuten myöhemmissäkin Bondeissa. Kaiken tämän nykytekniikan aikana vaikuttivat elokuvan vempaimet auttamattomasti eilispäivän keksinnöiltä. Ei ollut liioin matkapuhelimia, vaan puhelinkopista soiteltiin tärkeätkin asiat. Elokuva tehtiin 1962.  Siitä en pitänyt yhtään, että simpukankerääjätytteliä aliarvioitiin esittämällä hänet tietosanakirjan lukemisesta viisastuneeksi ja siinäkin touhussa vasta T-kirjaimeen päässeenä. Ursula Andress, 1960-luvun seksisymboli. Pitkin kesää luvassa lisää James Bondeja. Saas kattoo, jaksanko.

Palasin lukemisessani taas Adam Dariukseen. Hän on nyt Etelä-Afrikan Durbanissa kirjassaan The Way To Timbuktu. Jos nyt tänään kuitenkin poikkeaisin Akateemiseen tai Suomalaiseen. Itäkeskuksen Stockmannin Akateeminen on kyllä aika surkea kirjakaupaksi. Vaikuttaa vain osastolta, jossa muutama hassu kirja. Suomalainen "Itiksen"  Bulevardin varrella on sentään oikea kirjakauppa. Onneksi.