Huomenna Stadiin. Näin minä olen sen tuumannut. Ensimmäisenä etappina Espan puisto. Sitten istuksin ja mietin, mennäkö Aschanille Jugend-saliin, Kauppatorille, halliin vai Stockmannille? Konttailenko niihin kaikkiin?
Olen lueskellut Gogolia. Kadonnut kirje sisältää kertomuksia, takakansi väittää kauhujutuiksi. Ehkä 1800-luvulla. Minua eivät pelota. Terroristit pelottavat enemmän tätä nykyä ja yleensä tämä maailman meno aina vaan hullumpaan suuntaan. Kunhan porskuttelen mukana. Ei mikään muutu, vaikka kuinka hyppisin pöydillä. Joten en hypi.
Grillasin eilen oikein grillipannussa ehtaa kyproslaista Halloumi-juustoa. Oli ensimmäinen kerta, mutta en nyt tiedä. Tulihan siihen raitoja ja kuumuutta. Pakkaus kertoo minttua olevan mausteena. En maistanut. Tänään aion ilman raitoja ja paistan paistinpannussa. Ollessani puolison kanssa Kyproksessa, emme luultavasti syöneet siellä kertaakaan Halloumia. Mezet maistuivat muuten joko alkupaloina tai kokonaisena ateriana. Tämä tuli mieleen Halloumista.
Lotosta saan taas 2 euroa. Jackpottia en enää pelaa. Alan olla pettynyt tähän pyrkimykseeni tulla miljonääriksi päästäkseni muuttamaan. Miten se on näin hankalaa? Muutaman numeron nyt luulisi saavan kohdilleen. Minähän teen kaikki temput. Oman ja puolison syntymäpäivät, puhelinnumerot, miinustan ja ynnään, panen summanmutikassa, mietin ja toivon, teen kaikenlaisia taikojakin. Luulisi nyt jo näiden manöövereiden onnistavan. Sitten luen lehdestä suurimman voiton menneen jonnekin ihan muualle kuin minulle. J.H. Erkko on runoillut:
ONNI
Ei onni tule etsien,
se saapuu eläen.
Ei onni tule ulkoa,
se nousee rinnasta -
jos nousee;
jos ei, niin herätä se sieltä,
se kuulee omantunnon kieltä
ja nousee.
Niin että onni voikin olla ihan muuta kuin rahallinen lottovoitto. Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti