Eilen niin lietsussa, etten kirjoitetuksi saanut. Onnahtelin päättäväisesti kipeän varpaani kanssa, mutta en kiusallakaan istahtanut rollaattorin päälle. Sain asiat hoidetuksi ja vastaan tulleelta herralta hymyn. Tuli hyvä mieli. Ruokakaupasta ostin purkkiyrttikasveja ja nyt koko keittiö tuoksuu. Panin kaikki posliiniseen uunivuokaan ja komeuden vanhan kaapin päälle. Semmoinen pienoisyrttitarha.
L soitti. Olivat olleet ulkomailla länsinaapurissa ja tapojensa mukaan koko ajan kävelleet. Tukholman melkein päästä päähän ja takaisin.No, laivarannasta sentään maanalaisella, kun oli niitä laukkujakin. Sekä hotelli että laivan sviitti oli yrittänyt jotenkin ruokapaljoudella heidät saada liian yltäkylläisiksi. Pieniruokaisia kun ovat. Pieniruokaisilla on ongelmia, kun pitäisi mässäillä. Suuriruokaisilla on helpompaa.
Liput liehuivat myös eilen ja olin ylpeä muistaessani, että 6.7. liehumisella kunnioitetaan Eino Leinoa, joka näki unta kesästä kerran. Muistin myös erään oululaisen juristin, joka puhui Leinon äänellä ja kuittasi keskustelun Leinon runoilla. E:n tuttavia.
Luin Ilosia aikoja-kirjan loppuun. Kyrö kertoo mielensäpahoittajan kuulleen keskustelun A-studiossa että "Komeinin porukoiden mielestä itsensäräjäyttäjää odottaa taivaassa rivi neitsyitä." Mielensäpahoittaja pohtii, mitä tekee kaikilla niillä neitsyillä? "Siinä keskustelussa joku kielenkääntäjä kertoi, että ne neitsyet ovat alkuperäisessä tekstissä rusinoita. Että se on käännetty väärin." Nyt mielensäpahoittaja miettii, mitä itsensäräjäyttäjä tekee rusinoilla? "Ilosia aikoja" on hauska kirja alusta loppuun, vaikka hiukan vakavaakin tekstiä välillä. Hymyhuulin sitä lukee ja kyllä mieli niin tulee siitä hyväksi.
Siirryin Kyrön jälkeen lukemaan Ranskan ilmatilassa tapahtuvista asioista ja siitä, miten eräs nainen on päättänyt opetella lentämään. Ilman apuvälineitä. Vielä en tiedä, oppiko. Joku on kuitenkin kirjassa niellyt Eiffel-tornin kokoisen pilven vai oliko se Pariisin kokoinen. Tämä selviää kirjaa lukiessa eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti