Humputtelinhan minä siellä sun täällä eilen, kirjakaupassakin. Ostin Tuomas Kyrö "Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja" sekä Romain Puértolas "Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven". Haastattelin Herkun salaattimyyjää tulevan työnantajan vaihdoksen takia. Eivät kuulemma kiipeile seinille, vaan lungisti ottavat ja toivovat tiettyjä parannuksia Herkkuun. Minä asiakkaana pontevasti protestoin kauppaa vastaan. Kerroin tämän ikäisenä Stockmannin vanhana asiakkaana nähneeni tavaratalon kukoistuksen ja nyt saan nähdä sen pirstaloituvan aivan käsiin. Bisnes on kovaa.
Alan tympääntyä näihin häiriköihin, jotka seilaavat kauppakeskuksen käytävillä Eilen minulta ykskaks kysyttiin "onks sulla ajokortti?" Kyytiäkö tämä laitapuolen kulkija oli vailla? En vastannut, vaan jatkoin rollaattorin pyörät sauhuten matkaa. Ostin makeita, tummia, kypsiä kirsikoita kauppiaalta, joka ei taida olla suomalainen ainakaan alkujaan. Pani kourallisen kaupan päälle. Kiitin kauniisti. Kassissa oli viisi pakettia bataatti-kvinoapyöryköitä ja varmistin, että niitä on Herkussa jatkossa vielä omistajan vaihdoksen jälkeenkin.
Menin elektroniikkakauppaan, joka ennen oli Stockmannia sekin. Nyt se on tanskalaisten Power. Piti saada läppärin näytön ja näppäimistön puhdistusainetta. Tämän myyjän kanssa keskustelin myymälävarkaista. Kertoi kammottavia asioita kameroista, salapoliiseista ja valppaista myyjistä huolimatta tapahtuvista anastuksista. Varkailla on satoja kikkoja, miten viedä henkilökunnan nenän edestä maksamatta tavaraa. Ihan puistatti, vaikka tiesinkin minunkin omalla kohdallani maksavan myymälän hävikistä. Puistatti vielä enemmän.
Uudet kengät alkoivat puristaa varpaita. Oli keskeytettävä shoppaaminen ja alkaa laahustaa kotiin päin. Kengät pois jo heti eteisessä ja onnen huokaisu. Ei puristanut enää. Uudet kengät pitäisi ajaa sisään ensin kotona, tomppeli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti