Ensi viikolla vieraisille! Vaikea bussimatka. Toivoin sen olevan pääteasemalta pääteasemalle, mutta vain lähtö tapahtuu pääteasemalta, loppu on silkkaa onnen kauppaa, vaikka sain ohjeet. Harmaan talon kohdalla ilmoitettava napilla bussista poistumishalu. No, kyllähän pysyn Helsingissä koko ajan, mutta en metroa taikka ratikkaa käyttäen. Espooseen mennessäni kevättalvella viimeisen kerran C:tä sairaalan saattohoito-osastolle hyvästelemään kuljin Kampin päästä Espoon päätepysäkille bussilla ja se oli helppoa, vaikka muuten raskas matka. No, enköhän minä tästä selviä.
Actén kirjassa sivulla 92 Aino tekee Pariisissa tiettäväksi, että hänen nimensä on vastedes k:lla eikä h:lla. H:n kanssa ranskaksi sana tarkoittaa suurin piirtein "ostettu". Aino väsyi vitsailuun. Hän on edistynyt ja omaa jo diivan elkeitä. Pukeutuu kuten pariisitar, on Heikki Renvallin kanssa kihloissa ja opiskelee yhä uutterasti laulamista. Melkein kolme vuotta mennyt monsieur Duvernoyn tunneilla.
Huilatakseni rankasta laulun opiskelusta siirryn autiolle Tyynenmeren saarelle poikajoukon keskelle Kärpästen herrassa. Lentokone, jossa pojat olivat, ammuttiin toisen maailmansodan aikana alas, pilotit kuolivat, mutta pojat pelastautuivat. Nyt ihmetellään, miten selviydytään ilman aikuisia Robinson Cruseon tapaan. Nuotio kallion huipulle, majoja rannalle, villisikametsästystä, pelon sekaista jännitystä. Minuakin lukijana jännittää, miten William Golding aikoo kirjansa päättää. Ja mitä kaikkea vielä 187 sivun aikana tapahtuukaan.
Eilen tyystin laiskana koko päivän mansikoita syöden. No, olin suihkussa ja pukeuduin sentään. Katselin välillä sadetta ja kuuntelin autojen ääniä. Söin salaatin ja sen tehtyäni luin taas. Vuorotellen Orasta ja Goldingia. Tästä päivästä en vielä tiedä. Ehkä menen poimimaan lisää mansikoita Tallinnan aukiolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti