10. heinäkuuta 2017

TOTTA MUTTA MIELIKUVITUKSEN TUOTETTA

Coca colan pätevyydestä vessapytyn kalkkivanan puhdistuksessa en ole aivan varma. Minusta se näyttää siltä, että coca cola tepsi, mutta ottaen huomioon, että coca cola on virvoitusjuoma, epäilen tulosta ehkä pelkäksi mielikuvitukseni tuotteeksi. Aion kyllä uskoa siihen niin paljon, että tulen jatkossa pitämään jääkaapissa coca colaa. Siivouskaappiin duck-geelin viereen en sitä pane.

Juttelin pitkään H:n kanssa puhelimessa. Vierailukutsu hänen kotiinsa yhä voimassa. Olen kyllä aikeissa sitä noudattaa. Olen ollut jo kauan. Eikä tarvitse kauemmaksi mennä kuin Helsinkiin. Bussimatka. Helppoa, sanoo H. Puhui tästä viikosta. Katsotaan.

On selvitetty se asia, että ruoan haistelu lihottaa. Hiirillä tutkittu ja todeksi havaittu.  Hiiri, jolla hajuaisti tallella lihoi sen kuin ehti, kun taas hajuaistiton hiirulainen ei ollut moinaskaan ellei sitten pudottanut painostaan muutaman gramman. Aina sitä keksitään kaikenlaista. Pyykkipoika vaan nenään soppakattilan lähellä. Tähän asti kielletty maistamasta, nyt kielletään haistamasta.

Luin Puértolasin kirjan Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven loppuun. Pidin siitä, koska "tämä tarina on täydellisen totta, sillä se on alusta loppuun mielikuvituksen tuotetta". Pariisissa ei ollut munkkiveljeskuntaa, jonka jäsen opetti Providencen lentämään, eikä Providence koskaan lentänyt pilvien seassa eikä maailman presidentit tulleet häntä koneillaan tapaamaan hänen kiitäessään kohti Marokkoa. Tarina oli sepitetty sairasta tyttöä Zaheraa varten, joka parani kystisestä fibroosistaan saatuaan uudet keuhkot. "Pilvi" vedettiin pinsetillä hänestä ulos, Zahera ei enää yskinyt, hengitys kulki. En paljasta kirjan loppua tässä, jos joku sen tahtoo lukea. Kannattaa, jos pitää tarinoista, jotka ovat mielikuvituksen tuotetta täydellisestä totuudestaan huolimatta.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti