Ette arvaakaan, kuinka ihania ystäviä minulla on! Kun tuo kulkeminen nyt on sitä ja tätä, niin L ja A tarjoutuivat minut viemään sairaalassa makaavaa ystävääni C:tä tervehtimään. Sairaala kun on ihan toisessa kaupungissa. Tästä lämmin halaus ja suuri kiitos. Asia on kuitenkin niin, että C ei halua sinne kuin poikansa ja sisarensa, puhelimenkin on sulkenut. Kuulen kyllä hänen voinnistaan ajallaan. Mutta ihana ehdotus oli minut sairaalaan kuljettaa. Olen syvästi kiitollinen. Enkä koskaan tule sitä unohtamaan. Harvassa tämmöiset ystävät ovat. Ja nyt juuri minulla!!
Tänään olen vakavissa aikeissa lähteä stadiin. Juu-u, ihan metrolla ja siitä rullaudun Stockmannille. Sille oikealle Stockmannille. Vähän hirvittää, kun on alennusmyynti ja remontti, mutta kun pisti päähän niin pisti. En voi olla ja elää täällä kuin vanki ja vain työntyä tuohon iän ikuiseen kauppakeskukseen. Luultavasti kulutan kaupungilla kaikki voimani ja luulen loppuni lähestyvän. Kotiintulotapa on vielä avoinna. Minun ei olisi pitänyt ikinä, ikinä tänne muuttaa. Ei koskaan, ei kuuna kullan valkeanakaan. Olen ollut täysin mieltä vailla.
Laadin oikein kauppalistan Stockmannia varten ja piti netistä katsoa, mitä muutoksia siellä on tehty ja ollaan tekemässä remontin takia. On nyt niin taikka näin, sinne työnnyn. Eilenkin olin aika puhdikas. Siivosin jääkaapin kaksi hyllyä ja heitin itäneet valkosipulit pois. Ylemmille hyllyille en ylettynyt rollaattorilla istuen. Jonain päivänä nousen seisomaan ja teen loput. Mutta en tulevana viikonloppuna ainakaan. Silloin on luvattu hellettä. Tuulettimet surisemaan ja rauhallista oloa. Ikkunat visusti kiinni. Enkä pirttiä puhtoiseksi pese.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti