Muutoksenhaku kaupungin kielteiseen päätökseen vammaiskuljetuksesta on postitettu. Sitten ajelin metrolla Helsinkiin. Istuin rollaattorin päällä kulkiessani, mutta urheasti taivalsin metrosta Keskuskadulle ja siitä Stockmannille.
Nuuhkaisin Stockmannin ilmaa ja melkein kyyneleet tulivat silmiin: olin taas kotona. Remontti hiukan häiritsi, kun mikään ei ollut siellä, missä ennen. Vain Herkku oli pysynyt entisellään ja sinne meninkin tehtyäni muut ostokset. Aioin firstasiakkaiden loungeen, mutta olin jo loppupuolella liian väsynyt edes espressoa nauttimaan. Kanta-asiakaskorttinihan aivan varmasti vaihtuu alempaan luokkaan, kun en enää entiseen tapaan kanna rahojani Stockmannille. Silloin en enää pääse loungeen.
Herkkuun oli tullut Polka-mansikoita ja niitä makoisampia ei olekaan. Avasin kuohuviinipullon ja nautin marjoista viinin kera salaattiaterian jälkeen heti kotiin tultuani. Tulin taksilla. Tein päätöksen, että kerran kuussa aion hemmotella itseäni ja menen metrolla Helsinkiin ja taksilla tulen kotiin. Tämä hiivatin Itäkeskus ei kertakaikkiaan minulle riitä. Tunnen olevani vankina. Tukehdun tänne. Näännyn ja jään kaikesta paitsi.
Italiasta tuli taas pitkä kirje. Pakolaisia semmoiset määrät maassa, että sinne ei enää mahdu. Päivittäin tuhansia tulokkaita. Itse italialaisilta nipistetään etuisuuksista, nuoret lähtevät muihin maihin ja Italiaan jäävät katselevat nyrpein ilmein tungettelijoita. Nyt sinne änkeävät egyptiläiset. Ystäväni ihmettelee, onko sielläkin mukamas jonkunlainen sotatila, kun pitää paeta?
Sain sosiaalitoimistosta "lähibussien" aikataulut ja reitit. Lähibussi on vanhoja ja vaivaisia varten ja taatusti monelle avuksi, tarpeellinen ja mieleen. Se kulkee nimensä mukaisesti "lähellä" eli siis kodin lähellä. Pääsisin sillä metroaseman ja kauppakeskuksen lähelle. Itäkeskuksen uimahalliinkin, jos tarvetta olisi. Nyt ei ole kysymys oman alueen matkoista, vaan metromatkan toisen pään jatkomatkasta, joka voi olla yleisten kulkuyhteyksien ulottumattomissa. Sinne ei "lähibussi" vie. Minun maailmani on Itäkeskuksen ulkopuolella, siellä missä minun "kulttuurini" on, museot, näyttelyt, teatterit, puistot, meri, torit, kaupungin historia, turistit... Niiden luo ei "lähibussi" vie ja siksi tahtoisin kunnallisen vammaiskuljetuksen, jolla pääsee paikasta A paikkaan B, Itäkeskuksesta sen ulkopuolelle. Itäkeskus ei minulle riitä.
Enpä tiedä, mitkä kriteerit Helsingissä ovat myönteiseen päätökseen vammaiskuljetuksista, mutta minusta olet kyllä siihen oikeutettu. Toivottavasti muuttavat päätöksen.
VastaaPoistaUskallankohan nyt sanoa, mutta ihmettelin silloin päätöstäsi muuttaa Itäkeskukseen. Koko ikäsi kantakaupungissa asunut. No, auttaahan se asiaa, jos kaupungille tuleminen aina silloin tällöin onnistuu. Kaikesta huolimatta toivottelen sulle leppoisaa Juhannusta!
Marjatta, Itäkeskuksen muuttooni oli kaksi syytä, numero 1 ja numero 2. Jälkimmäisellä voi jo heittää vesilintua, mutta se toinen on ihan järjellinen kaikkine kammottavine sivuvaikutuksineen. Rupean lottoamaan, voitan ja muutan pois. Sinne, minne kuulun. Hyvää Mittumaaria Sinullekin.
VastaaPoista