SITTENKIN OIKEASSA

Nonnih, kaksi huoltomiestä ilmestyi eilen. Käsienpesualtaan putkistoa vaihdettiin ja toinen sanoi "ei enää vuoda", johon toinen sanoi "lattia vuotaa laattojen alta". Hyppäsin minkä voin riemusta ilmaan, sillä olinhan päivätolkulla ollut sitä mieltä, että laattojen alta pulpahtelee. Ja aina minulle sanottiin sen olevan mahdotonta, annettiin ymmärtää, että nainen puhuu sillä kuululla "naisen logiikalla" eikä ymmärrä näistä miesten asioista mitään.  Nyt tänne tulee lisää putkimiehiä, jotka avaavat lattiaa. Nämä kaksi olivat aikeissa lähteä. Minä: "hetkinen hyvät herrat, haluan, että te tunnustatte minun olleen koko ajan oikeassa, eikä askeltakaan sitä ennen". Toinen kumarsi ja sanoi "te rouva olette ollut oikeassa, olisi pitänyt uskoa". Eivät enää nauraneet kuten tähän asti aina, kun väitin lattiasta tulevan vettä ylös.

Lähdin asioille ja nyt on taas Polkia, kirsikoita, aprikooseja, donitsipersikoita, hallaimia ym. Kömmin Stockmannillekin. Lepäsin matkan varrella välillä. Kukaan ei kutsunut syömään savukalaakaan. Mutta kauppakeskus kuhisi ihmisiä. Alennusmyynnit. Minä varasin itselleni silmälääkärin. Pääsen hänen luokseen vasta heinäkuussa. Siristellään.

Ystäväni L ja A lähtevät taas matkailemaan. Euroopasta ilmestyi paikka, missä eivät vielä ole olleet. Kohtapuoliin saavat lentää Etelämantereelle sen ollessa viimeinen heidän käymättömänsä kolkka maapallolla. Kyllä matkustaminen minustakin on ollut melkein parasta  elämässä. Aina olen tykännyt ja aina valmis minne vaan. Nyt matkailen sohvan nurkasta käsin. Ja korkeintaan metrojunalla sinne, minne kaipuuni ei koskaan lopu.

Kesäkuu päättyy tuota pikaa. Huomenna enää ja sitten olemme heinien kuussa. Se on äitini syntymäkuukausi. Hän oli leijona. Ellei sitten ihan jalopeura.