Mietin yhä, miten kesäpäiviäni viettäisin. Tänään viettäminen ainakin tapahtuu sisällä. Myrsky, josta on puhuttu, otti ja tuli jossakin muodossa, mutta vaikuttaa vielä keskeneräiseltä, vaisultakin. Taivas pilvessä, vettä satoi ja ukkonen jyrähteli enemmänkin ystävällisen maltillisesti kuin ärhäkästi ja heitti pari salamaa ilmoille. Väittäisin, että ei tämä sääilmiö tähän jää. Ikkunaräystäisiin ropisi kuten Katajanokalla ja se on tähän asti ollut parasta täällä Itäkeskuksessa. Kuvittelin olevani taas kotona.
Tämän tänäisen sateisen kesäpäivän vietän pohtimalla, mihin panisin laitteen, jolla voisin kuunnella musiikkia. Sillä ei tunnu olevan paikkaa. Oikeastaan niitä on kaksi, kun huushollit ovat ennen olleet suurempia. Kunhan saisin mahtumaan edes yhden. Jotkut ihmiset tarvitsevat silloin tällöin kuullakseen musiikkia ja minä kuulun heihin. Koska olen jo tämän ikäinen kuin olen, musiikkimakuni on ohittanut ajat sitten Nat King Colen "Too Young", Kipparikvartetin "Pieni ankanpoikanen", Delta Rhytm Boys "Tula tullallaa", Louis Amstrong "Mack the Knife" ja monet muut. Mutta Glenn Millerin levyjä minulla on ja olin jopa kerran konsertissa, joka oli pyhitetty Millerille. Minulla on ollut laulava poikaystävä, joka itketti Rodolfo Falvon Kertokaa se hänelle-esityksellään. Niin, siis tämmöisiä en enää suuremmin kuuntele. Maku hissukseen kallistunut klassisen musiikin puolelle. Se kun on ollut, on ja jääkin. Niin kuin jokin maalaus tai veistos vuosisatojen takaa.
Löydän paikan, tämä varmaa. Pohtiminen alkoi käydä voimille. Menenkin suihkuun ja pesen koneellisen pyykkiä. Tämä ei ole kuitenkaan semmoinen sadepäivä, että alkaisin lajitella valokuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti