Jaahas, suomen kieli on tohtoriksi väittelevän Mila Engelbergin mukaan miesvoittoista. En ole tätä milloinkaan tullut edes ajatelleeksi, mutta nyt asiaa selvitellään Engelbergin väitöskirjassa. Mies-loppuisia on sadoittain. Laitosmies, talonmies, merimies, nimismies, palomies, ulosottomies, varastomies... miehistö, miesmuisti, esi-isä (kuulee myös tietyissä asiayhteyksissä "esiäiti"), veljeillä, talonpoika, miehistö, oma herransa, tiskijukka... Nyt näille kaikille keksimään korvaavia neutraalimpia sanoja. Onneksi hän-sana ei viittaa sen enempää naiseen kuin mieheenkään, kuten ruotsissa ja englannissa. Sitä hämmästelin, kun ihminen-sana mielletään usein miestä tarkoittavaksi. Viittaisiko jotenkin englannin man-sanaan, jolla saatetaan tarkoittaa koko ihmiskuntaa, ihmisiä?
Kun puhutaan "lakimiehestä", ei minulle ainakaan tule aina mieleen miespuolinen juristi. Eikä laivan tai lentokoneen miehistöstä, että kaikki olisivat miehiä. Eikä tämä kielen maskuliinisuus ole minua milloinkaan häirinnyt, eikä tullut mieleen. Ammattinimikkeitä. Nyt siihenkin asiaan takerrutaan, kun pitää olla kaikessa tasa-arvo ja onhan se jonkunlaista ajattelemattomuutta, jos ajattelee työpaikalla esimiehen olevan aina se, joka ei ole se "heikompi astia".
Mikä minua ärsyttää, on nais-alkuiset sanat. Naisuimari, naiskirjailija, naiskuljettaja, naisastronautti... Koska sanotaan näitä sanoja miesalkuisiksi? Miksi ei kelpaa pelkkä uimari, kirjailija jne? Minusta olisi kohteliaampaa ilmaista sukupuoli lauseyhteydessä tai nimessä. Totta kai on kiinnostavaa tietää, onko kysymyksessä nainen tai mies.
Engelbergin mukaan on myös vaikeaa tuoda esille niiden ihmisten esim. mies-alkuiset ammatit, jotka kuuluvat muunsukupuolisuuden piiriin. Monissa asiakirjoissa kysytään, nainen tai mies? Ammattia?Mitenkäs vastaat, kun sukupuoli-indentiteetti on muu kuin miehellä tai naisella? Ei kelpaa sen enempää muuttomies kuin muuttonainenkaan. Muutonsuorittaja? Muuttaja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti