LIUKUPORTAAN PAINAJAINEN

Usein seistessäni liukuportaissa mieleen tulee "mitä, jos tämä pysähtyisi ja mulla on rollaattori?" Eilen ne pysähtyivät. Olin puolessa välissä ja katselin ylöspäin silmät kauhusta selällään. Sitten alaspäin ja kuulin jonkun sanovan jonkun lapsen vetäneen hätäjarrusta. Eivätkö vanhemmat tosiaankaan vahdi edes tämmöisessä paikassa jälkikasvuaan? Nyt kun olisin tarvinnut rollaattorin kanssa apua, sitä ei tarjottu. Ihmiset kävelivät ohitseni. Kuten tiedämme, askelmat tässä vehkeessä ovat korkeat ja minulla tämä peijakkaan apuväline. Ei kun ylös, jos en halua siihen jäädä. En halunnut. No pääsinhän minä, mutta sitten piti heti istuutua. Lonkka uikutti vartaloni keskipaikkeilla ja minä itse kirosin mielessäni sekä niitä jarrunvetäjän vanhempia kuin ohitseni kiitäviä ihmisiä.

Muutakin tapahtui. Olin tehnyt jo Citymarketin ostokset ja istuksin penkillä vetämässä henkeä ennen kotiin raahautumista. Lonkkaa särki yhä. Ykskaks pikavauhtia lähestyi nainen ja tökkäsi kämmenselkääni etusormensa. Teki sitä muillekin. Otti vihon ja merkkasi tökkäykset siihen. Ilmeisesti rouva potee jonkunlaista pakkoneuroosia. Pieni poikakin, joka istui ostoskärryssä, sai saman kohtelun poskeensa, mutta isäpä ei siitä tykännyt. Hyökkäsi kuin haukka puhdistamaan poikansa poskea, toisenkin varmuuden vuoksi ja katseli vihaisesti neuroosinaisen perään. Mies katsahti minuun ja minä pyörittelin etusormea ohimoni kohdalla. Mies kysyi "koskiko hän teihinkin?" Näytin oikein miten se oli tapahtunut ja mies ravisteli päätään ja pyyhki taas poikansa poskia. Sitten mies kumarsi minulle ja lähti kärrynsä ja poikansa kanssa pois yhä päätään ravistaen. Poika joutui kotona varmasti perusteelliseen puhdistukseen. Minä otin kaksi kipupilleriä.

Olen miettinyt, miten näitä kesäpäiviä viettäisin? Jos kauan jahkailen, ollaan syksyssä. No, ainahan on museoita ja näyttelyitä. Mutta kun minun  kotini on niin kaukana kaikesta. Ensin aina kivulias kävelymetka metroon ja sitten se peijoonin metroajelu. Sitten sen jälkeen olen siellä päin, missä ennen asuin ja kaikki oli niin helppoa ja lähellä.