VALOISAA LUONNOSSA JA MIELESSÄ

Pääsiäinen tulossa, hehkuttavat ruokakaupat. Lammasta pataan! Kyllä meilläkin on viulut paistettu aikoinaan, munat maalattu, pashat tehty ja keltaisia kukkia hankittu. Nyt taitaa jäädä kukkiin tänä vuonna. Ensi viikolla jo se pitkäpäivä ja lankalauantain jälkeen kaksi pyhää. Sitten onkin pääsiäisestä päästy. Vappu ja helatorstai ensi kuussa ja saamme alkaa odotella juhannusta. Tämän jälkeen pitkä rupeama, jolloin ei viikolla pyhiä. Kesäkin päättyy.

Se on kivaa, kun aamuisin herää, ei olekaan enää säkkipimeää ulkona. Muutenkin hyvä olo, kun yöt ovat menneet nukkuen meillä kummallakin. Näitä huonon ajan episodeja tulee ja on aina tullut. Nyt on paremmin ja puoliso säyseä kuin mikä. Melkein entisenlaisensa. Huomenna tuuraaja ja minä menen asioille. Pakkauduttava hulluttelemaan Stockmannille, kun koko talo on haamukuvin ja keltaisin värein koristeltuna ja kaupungilla vilisee keltaisia muovikasseja ihmisten käsissä. En minä muille osastoille kuin Herkkuun ja apteekkiin. Kantti ei kestä enempää. Rauhallisempaa seuraavalla viikolla.

Ennen muinoin puhelinluettelot jaettiin talouksiin oikein ovikelloa soittamalla. Sitten niitä sullottiin postiluukusta jos mahtui. Tämän jälkeen ne haetaan. Veivät postin Katajanokalta, jakelupaikan. Lähin Kruununhaassa ylämäen päässä. Joskus niitä sai noutaa myös esimerkiksi Alepasta. Ei enää. Kaikki mutkistuu. Viime vuonna en mistään hakenut ja hyvin tulin toimeen. Asia tänä vuonna harkinnassa, aikaa 25.5. asti. Jos viitsisin/jaksaisin rollaattorilla kontata Elielinaukion postiin. Tai jos kehtaisin vaivata kummityttöä, nyt kun niillä on uusi ja hieno kaupunkimaasturikin. On tulossa meille joskus kuitenkin. Lähtee miehensä kanssa Tukholmaan ja ehdotti, jos tarvitsen parfyymejä, ostaisi laivasta. Sehän sopii. Estée Lauderia ja Elizabeth Ardenia ajattelin.

Olisi Elizabeth Taylorkin, mutta pitäisi päästä nuuhkimaan ensin. Ei ole tuttu tuote, mutta nimensä hajuvedelle antanut on. Tyttöaikojeni filmitähti-ihanne ja joka yhä viehättää ystävääni C:tä. Ostaa kirjat ja kuvat tähdestä tuntien  luultavasti koko elämäkerran viimeiseen pilkkuun asti. Näin fanaattinen minä en edes nuorena ollut, jolloin oli tapana liimata vihkoon filminäyttelijöiden kuvia. Jotkut lähettivät tähtien managereille kuvapyynnön ja tulihan niitä. Ihan nimikirjoituksin varustettuna. Nämä olivat aarteista rakkaimmat ja niillä ylpeiltiin kaveripiirissä. Meillä monilla muilla oli vain kuvamateriaalia Elokuva-Aitasta. Se olikin aina pullollaan irti leikattavaa.

Myöhemmin aikuisena ja arvokkaana rouvana aloin keräillä keittokirjoja. Niitä kertyi. Sadoittain. Annoin poiskin, mutta vielä on muutamia satoja. Enkä enää edes ruokaa laita siihen malliin. Joskus selailen ja ne kohdat, missä on rasvaa tai jauhoja, kertovat että gourmetvaivaa on nähty. Nyt eletään arkisemman lihapullan linjalla enemmän. Eilen oli kuhaa. Tänään saksalaista braatwurstia pannulla ja uunissa pussista ranskalaisia. Terveellistä, eikö? Ja ylipäätään: kiinnostaako ketään, mitä meillä syödään? Tuskin. Kerroin silti.