Me olimme ulkona eräänä päivänä. Puolison pukemiseen meni liki puolituntia, kun minun piti levätä kumarrusten ja kykkimisten välissä. Sain ukon valmiiksi ja itsenikin. Ei kun menoksi. Ähelsin pyörätuolin ulos ja asemiin pihalla. Minuutti kului, toinenkin ja sitten ilmoitti puoliso halustaan mennä takaisin sisälle. Olen päättänyt olla hänelle kimmastumatta ja laskin kuuliaisesti kymmeneen. Sitten kyöräsin hänet takaisin kotiin. Riisumisaika melkein yhtä pitkä kuin pukemisaika. Sen verran olin puheväleissä, että ilmoitin meidän seuraavan kerran menevän ulos toukokuun 27. päivä. Keksin päivän tuosta vaan, kun se tuntui olevan tarpeeksi kaukana, ettei tarvitse pukeutua talvisesti. Ulosmeno jos kohta sisääntulokin helpottuu.
Kummityttö kertoi laihtuneensa neljä kiloa muutamassa päivässä. Onnittelin, vaikka olinkin himpun verran kateellinen. Minun kuurini kun lipsuu sen kuin kerkiää. Eilen pistelin Brysselin pateeta aimo annoksen noin vaan herätesyömisenä. Ostin samalla kun Himalajan suolaakin. Vaaleanpunaista ja kuulemma mahdottoman terveellistä vuorisuolaa. Yleensä käytän merisuolaa, kun tykkään merestä, mutta tykkään minä vuoristakin melkein yhtä paljon. Ja onhan se ylevää maustaa Himalajasta kaivetulla suolalla. On semmoinen tuulen ja jään maku. Voi olla hanhen tuoksuakin mukana. Ne kun kuulemma pystyvät muuttomatkallaan Himalajankin ylittämään. Ainoina lintuina, on joku kertonut. Ei niihin korkeuksiin kaikkien siivet yllä.
En ole tiennyt seuraavaa(kaan) asiaa. Että Sir Anthony (Hopkins) on säveltänyt nuorena miehenä ja ennen antautumistaan filmimaailman palvelukseen. Satuin tämmöisen musiikillisen nautintohetken eteen sattumalta verkossa. Katselin ja kuuntelin videon. Orkesteria johti André Rieu ja Hopkins istui katsomossa vaimonsa vieressä kappaleen ensiesityksessä. Puolisonsa pyyhki kyyneleitä ja itse säveltäjä hehkui iloa ja tyytyväisyyttä, muistojakin tulvahteli 50 vuoden takaa. Sävellys on valssi "And the Waltz goes on". On muuten hieno kappale, jonka minäkin huomasin tai sitten mieltymykseni johtui siitä, että Hopkins on yksi mielinäyttelijöistäni. Vaikka olisi säveltänyt himphamppua, jota tuskin olisi Wienissä Rieun johtamana kuultu, olisin kaiketi ollut ihastuksesta mykkyrässä. Kun on taiteilija, sitä ollaan sitten monella alalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti