Jos on uskominen Helsingin Sanomien slangitestiin, olen slangimestari! Yksitoista vastausta neljästätoista oikein. Ei mikään "rehupuntin" tulos. Ja kuitenkin joukossa oli uusiakin slangisanoja, eikä edes arvaukseksi mennyt. Olen ollut yleisissä kulkuneuvoissa näköjään kuulolla, kun on teinejä matkassa.
Edelleen Helsingin Sanomissa pysyäkseni, luin Mervi Juusolan kirjoituksen lasten käyttäytymisestä jo tarhaiästä lähtien. Lapset jaetaan sosiaalisen käyttäytymisensä mukaan eri luokkiin. Teksasin yliopiston psykologian professori Patricia Hawley mainitsee mm. manipuloijalapset, jotka ovat aggressiivisia, toisia lapsia määräileviä,riiteleviä ja itsensä esille tuojia. Siis jonkunlaisia johtohahmoja. Minun lapsuudessani oli sellainen poika kaverina, vaikka siihen aikaan ei lasten käyttäytymistä suuremmin analysoitu.
Hannu asui samassa kerroksessa kuin minä, äiti yksinhuoltaja ja ankaraksi mainittu opettaja. Hannu jo pikkupoikana otti määräilevän asenteen meihin muihin nähden ja hänestä kehittyi vuosien mittaan varsinainen kunkkuhahmo.Hänellä oli oma jengi, joka kulki hänen perässään tehden, mitä Hannu halusi ja vaati. Vastaanhangoittelijat potkaistiin ruodusta ulos. Hannua tavallaan ihailtiin ja pelättiinkin. Isona hänestä tuli lääkäri. Hänestä liikkui myös huhuja, etteivät asiat olleet aivan kohdallaan, vaan Hannua vaivasi mielenterveysongelmat. Olivatko nämä jo nähtävissä pikkupojan käyttäytymisessä?
Äitinsä kasvatti ainokaista poikaansa ankarin metodein. Hannu sai käytöksestään usein remmiä ja äiti vaati häneltä ehdotonta kuuliaisuutta. Hannu sai pienestäkin rikkeestä meidän muiden nähden mojovan korvapuustin poskelle tai roimaa tukkapöllyä. Tämä taas tiesi suurempaa kuria jengiläisille. Meitä tyttöjä muutamaa paitsi ei huolittu Hannun kuningaskuntaan. Tosin Hannu joskus ilmestyi meille pienempänä minun kanssani leikkimään.Silloin tykkäsinkin hänestä. Iän karttuessa en enää kuulunut hänen esikuntaansa. Enkä tiedä liioin, kykenikö hän milloinkaan harjoittamaan lääkärin ammattia.Tapasin hänet kerran aikuisena. Hän ei edes muistanut asuneensa siinä osoitteessa, missä kotimme olivat olleet samassa kerroksessa yli 20 vuotta. Ei tiennyt kavereistaan tai minusta yhtään mitään.Hänessä oli tuttuja piirteitä, mutta muuten aivan vieras mies.
Kysyin puolisolta, haluaako illalla ja huomenna päähänsä ylioppilaslakin? Irvisti ja sanoi ei. Ehkä meidän vappumme ovat jo vietetyt ja jossain kaukana aikojen takana Mantoineen,osakuntineen ja Ullanlinnoineen.
Eihän se ihme ole, että slangi on sulle tuttua, Olen ymmärtänyt, että olet stadilainen jo toisessa vai oliko se peräti kolmannessa polvessa. Aika jännää ja hienoakin, että slangi edelleen elää ja kehittyykin.
VastaaPoistaTuo Hannun ja muiden vastaavien tarina on minusta pelkästään surullinen. Siitä huolimatta, että äitinsä tarkoituksena on varmasti ollut kasvattaa kunnon ihminen......
Iloista Vappua hatuttomuudesta huolimatta!!
Marjatta, kolmannessa polvessa olen stadilainen. Minulla on ystävän puoliso, joka myös on ystäväni, ja hän on viidennessä. Hiukan olen kateellinen.
VastaaPoistaSlangia ei tapa mikään, jos ei sitten maailmanloppu.Kuten sanoit, se elää ja kehittyy. Hyvää Vappua Sinullekin.