No niin. Minä olen tänään ajanut ratikalla! Otin kyynärsauvan ja lähdin reippaasti sauvailemaan pysäkille. Ja vielä mennen tullen. Taksi enää hätätilanteessa, eikä se ole suinkaan tänään, kun lähden sairaalaan puolison luo.
Sitten Kappelin patsasasiaan. Olen saanut tietoja! Teos ei ole missään tapauksessa Ville Vallgrenin. Se on rakennukseen kuuluva koristus, joita harrastettiin 1800-luvulla mm. puutarhoissa. Soitin Helsingin kaupungin taideasiantuntijalle ja hän sanoi, jos naisfiguuri olisi Vallgrenin, olisi se tiedossa. Patsaan alkuperää ja tekijää ollaan sielläkin metsästetty, eikä päästy puusta pitkään tämän enempää. Unohtakaamme Ville Vallgren tässä yhteydessä ja nauttikaamme vain muuten tästä nimettömästä ja ihastuttavasta kreikkalaistyyppisestä naishahmosta Espan puiston Kappelin katolla.
Apteekissa kävi kiirastorstaina kummallinen kömmähdys. Menin kassaan maksamaan puolison reseptilääkkeet, joita oli kaksi rasiaa. Kotona jossain vaiheessa hämmästyin, kun kuitissa oli hinta maksettavakseni pantu glukosamiini combi 120 tbl. No, tietysti olin kuuliaisesti maksanut, kun olen luottavaista lajia ja luulin hinnan olevan vain puolison lääkkeestä. Koko pääsiäisen vietin kylmä rinki takapuolen ympärillä, jos minua ei apteekissa uskotakaan. Pyysin nähtäväkseni hyllystä glukosamiinipurkin, jonkamoista en ole ilmoista ikuna edes nähnyt, saati kotiin tuonut. Pyysin päästä joko apteekkarin tai proviisorin juttusille ja kerroin asian. Hän uskoi! Olenhan vuosien takainen asiakas ja henkilökunta minua palvellut. Sain rahat, 29,30€, takaisin tuotteesta, jota en ollut edes pyytänyt kiirastorstaina saati kotiin tuonut.Näin toimii hyvä apteekki!
Oli muuten eri kivaa istua ratikassa pitkästä, pitkästä aikaa. Ja ihan vanhus- ja invapaikalla. Kyynärsauva sojotti näkyvästi esillä.Selvisin hyvin sisään ja ulos. Onnesta kankeana marssin Aleksin pääovesta sisään, jota en ole aikoihin käyttänyt. Vedin syvään henkeä ja tunsin olevani melkein kuin muut ihmiset. Ostin Marja Kurjen kaulaliinan, hiukan ruokaa ja pari heräteostosta Herkusta. Voi, mitenkä olikin ihanaa. Ei rollaattoria, en tarvinnut suurta tilaa hississä, kaikki melkein kuin ennen vanhaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti