Yö meni suoraan sanottuna päin helvettiä. Emme kumpikaan nukkuneet silmänräpäyksen vertaa. Puoliso pulisi sekavia, yritti ylös yli kaiteen ja oli kaiken aikaa levoton. Ennenkin on näin tapahtunut ja mennyt ohi. Aamupesu sujui kutakuinkin. Aamupala syötiin säyseissä mielialoissa ja nyt hän nukkuu kuivissa ja puhtaissa lakanoissa. Tänään on pesijänaisten päivä. Soittivat juuri tulostaan. Peseminen on tyystin turhaa kunnan puolesta meillä, mutta olen asiaan sidottu ja se on pakollista. En ymmärrä miksi.Sitä paitsi se maksaa minulle ja pystyn puolisoa pesemään itsekin. Suihkutin hänet lauantaina.
Olen ennenkin täällä purnannut samasta asiasta. Pesemisen lisäksi näille nk. hoitajille kuuluisi lääkkeitten antaminen ja asiakkaan syöttäminen. Meillä näitä ei tarvita. Lääkityksen olen alusta asti itse hoitanut ja samoin ruokapuolen. Roskien vieminen kuuluu niin ikään toimenkuvaan, mutta sen lopetin sen jälkeen, kun joku hoitaja päivitteli, pitääkö jätehuoneen avain tuoda takaisin roskien viemisen jälkeen. Kun pyydän tarkistamaan makuuhaavan tilan, sanovat yleensä "ei me osata". Vain muutama on uskaltanut siihen kajota näiden vuosien aikana. Ja vain muutama on ammattitaitoinen, koulutuksen saanut oikea lähihoitaja. Se näkyy heti työskentelyssä.
Kotiapuja tulee meille aina kaksi ja syy on puolison aggressiivisuus. Se, miksi heitä on kaksi, ei ole itse kotiavuilla selvää, koska toinen yleensä seisoo tumput suorina ja katselee kun toinen pesee ja ottaa vastaan puolison mahdolliset huitomiset. Pesemisessä pitäisi kuulemma olla ehdottomasti vamppu. Meillä ei ole, eikä puolisoa tarvitse saippuoida hankaamisesta puhumattakaan. Sampoota hiuksiin ja käsien pesuun suihkusaippuaa. Muuten pelkkää vettä suihkusta. Nämä toimenpiteet ovat olleet aina heille käsittämättömiä, kun "yleensä on vamppu ja saippuoidaan". Me emme ole "yleensä". Olen,kaikella kunnioituksella kuntaa kohtaan, sitä mieltä, että nämä kotiavut eivät kaikki ole saaneet asianmukaista koulutusta, vaikka tituleeraavat itseään lähihoitajiksi.Joskus tulee mieleen, eikö meillä naisilla ole synnynnäisesti hoivavaisto, joka antaisi valmiudet yksinkertaisiin hoitotoimenpiteisiin kuin myös avarakatseista näkemystä kokonaisuuteen?
Älköön siis kukaan ihmetelkö, miksi suhtaudun kotiapuun näin nuivasti. Heidän työskentelynsä on aivan varmasti tervetullutta asiakkaalle, joka on vuoteenomana, asuu yksin tai omainen ei jaksa hoitaa. Mutta kunnan pitäisi ottaa huomioon yksilölliset tarpeet, kouluttaa väkensä ymmärtämään asiakkaiden erilaisuus sekä vaatimukset, lisäämään osaamista. Kun sitä kotona olemista niin painotetaan. Eduskuntavaalit lähestyvät, joko ennenaikaisina pääministerin eron takia tai lain mukaisina ensi vuonna, kuulee taas hillitöntä sanahelinää niin omaishoitajuudesta kuin kotiavun tarpeesta. Onhan se somaa, kun puhutaan. Arvostaisin tekoja enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti