RATSASAISALASIT

Minulla on paljon vanhaa tavaraa kotona. Silti en lukeudu minkään sortin hamstraajaksi, vaikka tulee säilyteltyä ehkä turhaakin ja eritoten turhakkeita. Näihin ei tokikaan kuulu eräät silmälasit, jotka hopeisessa kotelossaan tuli laatikkoa kaivellessani esille. Ovat äitini perua, vaan ei hänen käyttämänsä. Ehkä jostain 1900-luvun alusta.

Kotelo on raskas hopean merkkeineen, tietysti rajusti tummunut, mutta siitä selvitään helposti. Itse lasit ovat aivan pyöreät, sangat ohutta metallilankaa ja mikäli osun oikeaan niitä kutsutaan ratsasaisalaseiksi. Metallilankasangat taivutettu pyöreiksi niin, että ovat hyvin korvien takana ja ympärillä. Kotelo sametilla vuorattu, kannessa koukeroiset nimikirjaimet AB. Äitini isänpuoleisen suvun nimi oli Blomqvist.

Silmälasien historia ulottuu kauaksi taakse. Kerrotaan niiden synnystä 1200-luvulla. Huononäköisiä oli siihenkin aikaan ja kaikki keksinnöt yleensä syntyvät tarpeesta. Jos nyt ei oteta huomioon ikiliikkujaa, jonka "keksiminen" jatkuu ja jatkuu. Fysiikan lait eivät myöten anna kuitenkaan. Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan nähneet muistavat Tarmo Mannin Honkajoen roolissa. Honkajoella oli värväytyessään täydennysmieheksi kaaripyssy olalla ja ajatuksissa rakentaa puusta ikiliikkuja, jonka kanssa korsussa ahkeroikin. Sota päättyi ja Honkajoki luopui maailmaa mullistavasta ideastaan sekä puupalikoistaan.

Silmälasit kokivat vuosisatojen aikana kehitystä ja muutosta, tarpeet ihmisillä niinikään erilaisia. 2000-luku toi tullessaan jälleen uusia muotituulia. Mitkä tahansa lasit eivät enää meille kelpaa.Pitää olla monet asujen ja mielialojen mukaan. Tähän sortui äitinikin aikoinaan. Olin mukana, kun hän paineli silmälääkäriin hankkiakseen kunnon silmälasit ja niitä piti olla moneen tarkoitukseen. Hän mieltyi sellaisiin, jotka sopivat juhla-asuun teatterin ensi-illoissa. Sangat kimaltelivat kuin timanttien kukittamina. Sitten piti saada arkilasit kotiin ja työssä käytettävätkin miellyttivät. Lasit pantiin valmistukseen ja sitten äiti ne sai. Kotona isä julmistui hirmuisesti nähtyään laskun. Palauttaakaan ei voinut, kotirauha oli särkynyt muutaman päivän. Äiti kuitenkin kaikesta huolimatta nautti laseistaan ja odotti Kansallisteatterin ensi-iltaa. Siihen aikaan pukeuduttiin näihin tilaisuuksiin juhla-asuihin ja jos mihin, niin sellaiseen sopivat koreat silmälasit. Isäkin leppyi nähdessään tyylikkään vaimonsa käsipuolessaan astelemassa teatterin portaikoissa.

Nämä AB:n lasit ovat arkista tyyliä. Ja taatusti ovat kuuluneet miehelle. Ei ylimääräisiä klumeruuleja. Niiden pääasiallinen ja järkevä tarkoitus on ehdottomasti ollut näkemisen parantaminen. Voin hyvin kuvitella tämän herrasmiehen asettelemassa sankoja korvien taakse ja sitten alkavan lukea Päivälehden tilalle jo ilmestynyttä sanomalehteä Helsingin Sanomat. Ehkä hän huomasi lehteä lukiessaan hyvän tinasepän mainoksen ja muisti vaimon joskus maininneen kattiloiden tinaustarpeesta. Hyvä oli, että hänellä oli nenällään nämä mainiot ratsasaisalasit.