KAIKEN MAAILMAN MATKOJA

Jätän hetkeksi Kieli-ikkunan lehtileikkeet muovitaskuun, joita olen viime aikoina käyttänyt kirjoituslähteenä. En tiedä, julkaiseeko Helsingin Sanomat enää tämöistä palstaa. Lehteä ei kotiin tule. Maailman tapahtumat ryöpsähtävät tietoisuuteen muita kautta.

Suomi-USA-lehti tipahti luukusta. Siinä artikkeli kahdesta suomalaisesta tyttöopiskelijasta, jotka ajoivat polkupyörällä Unicef-hyväntekeväisyystempauksena halki USAn. Tuli poljettua 12 osavaltiossa, kolmessa vuoristossa ja rengas puhkesi 26 kertaa sekä vielä muutama kaatuminen. Huima pyöräily alkoi San Franciscosta ja päättyi New Yorkiin.  Pyörän satulassa istuen en matkaa taittaisi, vaikka ajaa osaankin, eikä sitä taitoa unohda. Mutta haaveena oli nuorempana ajaa rannikolta rannikolle autolla. Sitten unelma vaihtui junaksi ja maanosakin oli jo toinen. Toimittaja Matti Rämö on mies, joka myös ajaa pyörällä. On kirjoittanut seikkailuistaan Euroopassa,Afrikassa ja Aasiassa. Minä olen istunut isän pyörän pakkarilla ja mentiin Pakilaan isän äidin ja veljien mökeille. Myöhemmin aloin itse ajaa. Messeniuksenkadun muitten lasten kanssa pyöräilimme Humallahden uimalaan, Seurasaareen, joskus jopa pitemmällekin. Eväitä mukana, mikäs siinä oli polkiessa hyvien kavereitten kanssa.

Vielä on matka, jonka mieluusti olisin halunnut tehdä. Orient Express-juna, luksusta Lontoosta  vaikka Prahaan tai joskus jopa Istanbuliin asti. Televisiossa on ollut dokumetti, kun näyttelijä David Suchet tämmöisen junamatkan teki. Suchet on monen mielestä ainoa oikea Hercule Poirot. Sarja tv:ssä on meilläkin pyörinyt. Niinpä Idän pikajuna on Agatha Christien lukijoille hyvinkin tuttu. Nykyiset junat ovat kopiota 1900-luvun alun kuuluisista junista, ja luksus niissä on yhä tallella. Kiireetöntä matkantekoa, hemmottelua, upeita maisemia, nostalgiaa. Näitä hienoja junamatkoja voi tehdä myös Afrikassa ja Aasiassa, kuten kaikki tiedämme Mikä tahansa oikeastaan kelpaisi minulle, mutta ehkä mieluiten juuri eurooppalainen.

Junalla kulkemisesta olen aina pitänyt. Kun isällä ei ollut vielä autoa, matkasimme junilla ulkomaita myöten. Auton hankinnan jälkeen kiskot muuttuivat teiksi. Rakkauteni juniin jäi ollen yhä tallella. Kirjailija Paul Theroux on myös junamatkailun ystävä ja on kirjoittanut huimista ja pitkistä matkoistaan mielenkiintoisia kirjoja. Hänen mukanaan olen kulkenut junalla USAn Massachusettsista Andeille ja Patagoniaan asti. Olen myös kiertänyt Aasiaa kirjailijan kanssa (Suuri junamatka). Hän on tänä vuonna julkaissut kirjan The Last Train to Zona Verde. Kertoo matkasta Cape Townista Angolaan. Matkan varren kylistä, kaupungeista,ihmisistä ja mitä muuta mahtuukaan yli 2000 km matkaan. Ollapa mukana! No, pääsenhän minä. Kun luen kirjan joskus. Theroux sanoi saatuaan kirjansa valmiiksi "Happy again back in th kingdom of light."  Toivottavasti ei ole viimeinen kirja tältä 1941 syntyneeltä mieheltä. Ehkä viimeinen noin pitkä junamatka Afrikassa.