NILKUTAN JA NALKUTAN

Pullat eivät yhtään hyvin uunissa minulla. Kävin eilen lääkärissä olettamani ishiaksen takia.Se kun jatkuu ja jatkuu. Uusi diagnoosi: nivelrikko lonkassa. Tämä todettiin kuvassa, johon minut heti passitettiin ja menin isän vanhan kävelykepin avittamana. Nyt olen lääkekuurilla. Jos ei tule parannusta sen aikana, niin ortopedille, joka päättää jatkosta, jota en halua edes ajatella. Nilkutan kotona entiseen, jos en pahempaankin, tapaan ja olen hiukan ihmeissäni, miten alan selviytyä. Puoliso kun on edelleenkin hoidettava. No, ehkä tässäkin tapauksessa on hyvä muistaa, että asioilla on tapana järjestyä. Olen loppujen lopuksi aika sitkeä sissi.

Herkun tilaus tuotiin keittiöön asti. Se, jonka olin verkkokaupasta hommannut. Aion vastakin käyttää tätä palvelumuotoa ja nyt on vallan pakkokin. Ostoskassien kantajaksi minusta ei ole. Eilen kuitenkin , kun piti raahautua lääkärissä ja röntgenissä käynnin jälkeen apteekkiin, menin Herkkuun ja ostin mitä ostin eli hyvin vähän. Taksilla taas kuljin paikasta toiseen ja kotoa  mennessä Mehiläiseen oli harmia.Mustaihoinen kuljettaja, joka ei osannut kunnolla suomea, eikä löytänyt Mehiläistä ilman navigaattoria, jota ei osannut käyttää. Takapenkkinapinaa heti jo pihakujalla, kun kuski ei ymmärtänyt, mitä puhuin. Osoitekin meni pieleen. Pohjoinen Hesperiankatu muuttui Pohjoiseksi Esplanadiksi ja siellä pysäytti auton. Espalla.Navigaattoria kehiin ja matka jatkui pärmänttäämiseni myötä kohti Manskua ja ohjeitteni mukaan sitä pitkin. Kommunikointivaukeuksia oli tuon tuosta ja kiukkuni senkuin kasvoi. Minkä ihmeen takia otetaan tämmöiseen ammattiin ihminen, joka ei taida maan kieltä, ajaa huonosti ja kantakaupungin katutuntemus on heikkoa?  Seuraavan suomalaisen taksinkuljettajan kanssa otinkin asian puheeksi. Kertoi näitä kuljettajia varsinkin Afrikan maista olevan useita Helsingin taksiliikenteessä. Tulevat tänne paremman elämän toivossa luullen taksinkuljettajan ammatin olevan helppoa. Palkka ei ole kehuttava, mutta se hyvin kelpaa köyhistä oloista tulevalle maahanmuuttajalle. Ovat kuljettajina vähän aikaa ja huomaavat haukanneensa liian suuren palan. Asiakkaat ovat tyytymättömiä, samoin työnantaja. Minun kohdalleni on vuosien aikana näitä ulkomaalaistaustaisia ammattitaidottomia kuljettajia osunut aivan liian usein.

Satoi eilen. Ensin täällä Skattalla ja keskustassakin hiukan. En ukkosta kuullut, en salamaa nähnyt.Tuuraajalle olin sanonut, että jos alkaa sataa kaatamalla, sulkisi keittiön isot ikkunat. Ei tarvinnut sulkea. Se pienikin sade viilensi ilmaa mukavasti. Ehkä muutama aste oli pudonnut. Trombeja ja muita rajuja sääilmiöitä oli ollut muualla tehden pahaakin vahinkoa sähkön katkomisten lisäksi. Espoossa oli satanut enemmän ja C oli kuullut pari jyrähdystä kauempana. Joskus on Helsingissäkin nähty komeita ukonilmoja. Hienoa katseltavaa. Mökillä pelkäsin. Siellä kun jyrähti, kallio tärähti. Salamat sinkoilivat pitkin taivasta ja joskus vettä tuli kuin seinää. En nauttinut pätkääkään, kuten kaupungin kerrostalon turvassa.

Puolisolle tuotiin eilen uusi patja. Sähköllä käyvä ilmaa täynnä, joka elää miehen alla. Aktiivinen terapiapatja haavapainaumia varten. Hertsileijaa tätä tekniikkaa patja-alallakin. No, pelottava tämäkin. Surisee vähän liikahdellessaan ja koko patjajärjestelmä tarvitsee silloin tällöistä huoltoa. Ensimmäisen kerran vuoden kuluttua. Siihen sisältyy myös suodattimen vaihto. Tuojat panivat patjan käyntiin. Sitten varttitunnin odotus, että ilmaa pumppautuu sen sisälle. Puoliso kökötti pyörätuolissa. Patja valmistui ja minä kipunat silmissä tuskasta sinkoillen ja varsin vaivaisena sen petasin ja autoin lopulta puolison petiinsä. Menin itse sohvalle ja päätin olla ihan hiljaa. Nyt on nyt ja katsotaan, miten menee.