ENNEN OLI ENNEN JA NYT ON NYT

Tuuli edelleen pontevaa. Kaatoi eilen muutaman polkupyörän pihalla. Siitä en ollut oikeastaan muuta kuin iloinen. Olivat niitä hajalleen parkkeerattuja, joita pihamaa on nykyisin sikinsokin tulvillaan.Pyöräkatokseen kun on vaivalloista viedä. Koivun kylki ja mattoteline kelpaa. Niin ja kolme kukkalaatikkoa, joissa on vesiheinää tänä vuonna. Istuin partsilla ja katselin sadetta. Hortensia näytti viluiselta ja panin parvekkeen lasin hakaan, ettei ole niin levällään auki päästämässä holotnaa sisälle.Tänään pilvet kaikonneet taivaalta, aurinko työntäytynyt esille.Hyvä ilma pyykin kuivumiselle.

Minä olen nyt nykyajassa mukana senkin puoleen, että siirsin kotihoitolääkärin kehoituksesta puolison eReseptien piiriin. En ole aivan varma asian toimivuudesta, mutta eiköhän sekin tässä matkan varrella selvinne.Myös e-laskuihin on jossain vaiheessa siirryttävä. Laskuttajat eivät enää halua lähetellä postissa paperia. Miten käy kotona arkistoinnin, kun ei voi hyppysissä pitää laskua ja hoidettuaan asianmukaisesti panna maksettujen joukkoon paperina? Ja mitä jos tietokone räjähtää kesken kaiken kappaleiksi, eräpäivä umpeutuu ja ulosottomiehet  vievät mahalipastoni maksun vastineeksi?

Ennen oli niin selvää. Päivisin kipitti eri laitoksissa maksamassa ihan rahalla laskut. Niihin lyötiin leima ja asia oli sillä selvä.Tunsi itsensä varsin nöyräksi ja mielensä ylen juhlalliseksi, kun meni maksamaan puhelinlaskua Puhelinlaitokselle osoitteeseen Korkeavuorenkatu 35. Talo Lars Sonckin suunnittelema ja rakennusvuosi 1905. Lasku maksettiin ja leima tuli. Kaikki laskujen maksupaikat eivät olleetkaan yhtä vaikuttavia, etten sanoisi pyhäisiä kuin tämä jykevä ja kaunis rakennus, jonne aina meni mielellään. Tuli aika, kun eivät enää huolineet käteistä paikan päällä, eikä juuri muissakaan laitoksissa. Pankit ryhtyivät maksujen välittäjiksi ja nykyisin on muitakin keinoja laskujen maksamiseen. Taas tulvahtaa mieleen ne punaisten mökkien ukot ja akat saloseuduilla, joilla ei tuvan nurkassa olekaan tietokonetta. Mitenkäs siellä suut pannaan? Tuleepa, tuleepa mieleen Maria Jotunin sanat " Kehityksellä on omat lakinsa.Liian suuret harppaukset aiheuttavat vain taka-askeleita."

Päättymässä oleva viikko oli meillä vilskeinen. Tarkoittaa, että jokaisena päivänä joku kävi. Eilen vielä verikokeitten ottaja. Kymmenen putkea. Tänään ollaan ominnokin. Ei päiväpeittoa oman vuoteeni päälle, eikä silmäripsiin maskaraa. Ensi viikolla jälleen kiirusta perjantaihin asti. Elämä tuli paljon hektisemmäksi. kun saimme lisää näitä kunnan palveluita, joihin nyt lasken myös luiskatarvetarkastajan, joka tulee meille ensi keskiviikkona. Niille lukijoille tiedoksi, jotka eivät näistä kunnan ympyröistä tiedä, että kun taloyhtiö ei luiskia pyörätuolia varten rakennuta, on se kunnan kontolla. Se taas vaatii hakemusta ja anomusta (olen jo kirjallisesti tehnyt), asian aitoa tarpeellisuutta yms. Siksi nyt kunnan taholta arvioija. Aion saada hänet vakuuttuneeksi luiskien välttämättömyydestä. Minusta asia on selvää kuin pläkki. Saas nähdä, onko myös tälle kaupungin virkamiehelle.