1. kesäkuuta 2013

SYREENIEN AIKAAN

Hyvää kesäkuuta,ihmiset!  Minä sanoin hyvästit toukokuulle yhdessä ystäväni C:n kanssa, joka lempeästi vaati päästä meille visiittiin.Ensin oli mansikoita ja Keltaista Leskeä, sitten oli pizzaa ja Keltaista  Leskeä ja sitten petit four-minileivonnaisia ja Keltaista Leskeä. Sitten oli vain Keltaista Leskeä. Kuusi tuntia kului mukavasti ja niiden jälkeen C huojahteli kotiinsa Espooseen. Soitti taas turvassa ollessaan, että tiesin kaiken olevan hyvin. Kiva päivä!

Puolisolla intervallihoidossa mennyt  olosuhteisiin nähden hyvin. Soitin ja kysyin. Vaikku pyynnöstäni poistettu korvista, että valikoiva kuulokin hiukan ehkä paranee. Maanantaiaamuna kipaisen ostoksille ja sitten haen hänet kotiin. Viikko kulunut. Mutta alan jo suunnitella seuraavaa intervallijaksoa, joka tapahtunee myöhemmin kesällä.

Kampaaja lyhensi rutkasti hiuksiani. Look tyttömäisempi, joka sitten vaikuttaa koko olemukseen. Itsevarmuutta oli heti tiedossa, kun sipsuttelin kampaamosta ulos. Helsinki kylpi silloinkin kirkkaassa paisteessa ja lämmin hemmotteli kansalaisia. Vaikka tätäkin  lämpimämpää kehutaan olevan pohjoisessa vallan Lapissa asti. Mitähän tuumailevat porot moisesta? Ja mitä säntilliseen kesäsäähän tottunut pohjoisen luonto?

C toi minulle suuren ihastuksensa kohteen Elizabeth Taylorin kuvan! Leikattu joskus jostain aikakauslehdestä viime vuosisadalla. Onhan toki ollut aikanaan kaunis nainen, monen miehen hurmaama, lapsitähteydestä noussut oikeiden näyttelijoiden joukkoon. C oli järjestänyt Taylor-laatikkoansa ja kun tämä kuva oli siellä tuplana, päätti antaa toisen minulle. Sain kyllä luvan sen hävittämiseen, jos sille päälle satun. Ja kyllä minä jossain välissä satun. Kunhan kohteliaisuudesta olen tovin säilyttänyt.

Pihan syreenit ovat puhjenneet kukkaan. Mikä riemu,tuoksu ja kauneus.

Oi katso,sireenit on puhjenneet!
Nyt hymyy joka pensas lumottuna,
ne verhoo herkkä, armas sinipuna,
ja kimaltelee kasteen kyyneleet.

Oi runsautta kukkaisterttujen!
Kuin läpitunkemina onnen täyden
ne hengittävät hennon tuulen käyden,
valossa tummuen ja himmeten...

(Ote Saima Harmajan runosta Sireenit)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti