KAUPPATORIN LOKEISTA PUHEENOLLEN

Jaahas, Kauppatorilla iskee haukka leijan muodossa. Tämän elottoman otuksen pitäisi karkoittaa lokkirosvot toriasiakkaiden kimpusta. Uskon hyvästikin, että muutaman kerran kun tekohaukka on ilmoissa leijunut, lokit säntäävät pakoon. Tämä jo tyytyväisenä todettiin koekäytössä.

Lokki kun vaan ei ole mikään tyhmä, se nopeasti tajuaa jujun ja nauraa lokinpartaansa. Kuten on jo pitkät tovit nauranut kaupungin palkkaamille lokinhäätäjille, jotka  kepeillä ajavat lokit pieneksi hetkeksi pois. No, ja onhan siellä viritetty verkkokin  ruokapöytien suojaksi. Mutta kappas lokkia, se älysi jo heti alunalkaen verkon kiertää, napata makoisan muikun syöjän kädestä ja lentää tiehensä pilkallisesti kirkuen. Lastenvaunuissakin voisi vauvan kädessä ehkä olla jotain syötävää. Käynpäs vilkaisemassa, tuumaa lokki. Ei ole, enkä edes tykkää vauvaihmisen hajusta. Jätetään silleen. Saatiinhan tässä äiti kuitenkin kauhistumaan. Mutta tuolla, tuolla on jäätelötötterö ihmisen kädessä. Lennän ja otan sen. Vähän on iso, mutta onhan minulla vahva nokka, joka kyllä alunalkaen on tarkoitettu nappaamaan kala suoraan vedestä. Ne ajat ovat olleet ja menneet. Saan liian tuoreesta kalasta vatsanväänteitä. Ei mitään jännitystäkään. Kala kun ei ole suurella älyllä pilattu. Helpompi nakki kuin ihmiseltä vieminen. 

Nakeista puheenollen, näkyy tuolla joku mutustavan makkaraa. Hiukookin jo vähän tässä. Eilen leikkivät sen leijahaukkansa kanssa, jotta syöminen jäi vähemmälle, kun piti meidän koko parven näyttää, että kovasti pelätään. Pidimme ulkosaaristossa kokouksen ja päätimme olla Helsingin kaupungille jonkun aikaa mieliksi ja paeta heti, kun pojat lennättävät paperihaukkaa. Onhan vehje sentään maksanut kaupungille pari sataa euroa. Tästäkin muuten alettiin heti niuhottaa, että rahat pitäisi panna parempaan tarkoitukseen. Sotaveteraaneille ehdotti joku nettikommentissa. Veteraanit kun myös ovat leipäjonoissa. Tuskin ovat. Kun tämmöinen niuhottaja saisi pari kertaa torilla lautaselleen lokin räpylät ja aimo pläjäyksen vielä linnun takapäästä, johan olisi toinen ääni kellossa, eikä puhettakaan paremmasta rahareijästä.

Kun minä olin pikkuinen tyttö vielä, torilla oli vain muutama lokki ja niidenkin nokka sojotti merelle päin kala-apajan toivossa. No, joku saattoi nälissään ja huonon kalaonnen seurauksena yrittää torikauppiaan kalapöydältä siepata silakkapahaisen.Joskus onnisti kauppiaan sadattelun seuraamana. Yleensä lokit kalastivat, kuten kunnon lokin kuuluukin. Ajat muuttuivat. Ihmiset alkoivat syödä torilla ja heistä oli mahdottoman söpöä, kun lokki keikisteli anovan näköisenä edessä. Piti heittää palanen. Toinenkin. Sana lähti lokkiyhdyskunnassa kiertämään: helppoa ruokaa, tulkaa kaverit. Siitä se alkoi. Myös lokkien rohkeus ja härskiys,oveluus ja nopeus kasvoi. Enää ei ollut niin söpöä. Ihmisissä heräsi kiukku ja viha. Kaupunkia huudettiin apuun. Keinoja etsittiin. Nyt ollaan tässä leijahaukassa, verkossa,kepeissä ja kahdessa lokkihäätäjässä. Mutta lokit senkuin rosvoavat. Lihakset pysyvät kunnossa ja siivet notkeina. Ja ne ovat vielä pitkäikäisiäkin. Niin ja osa lokkilajeista on rauhoitettu. Laki suojelee. Ei saa yrittääkään  vääntää niskoja nurin.