PAHUKSEN NIVELRIKKO

Mä en enää tykkää. Nivelrikko vaivaa, vaivaa enemmän ja enemmän. Hetken verran on parempi olo, kun olen ottanut kipupillerin. Oireeton ei ole, mutta pääsen helpommin liikkeelle. Liikkeelle kun on päästävä, tehtävät tehtävä. Yhtäkään ylimääräistä en tee, en voi. Näkyy pölyä pinnoilla, näkyy hoitamaton koti. Kaiken ajan, minkä voin, makaan. Liikun rollaatorin kahvoissa kotona hitaasti, hyvin hitaasti. Roskat vien kepin avulla ja hyvin, hyvin hitaasti. Keskiviikkona on puolison TT-kuvaus. Ihmettelen, miten sinne pääsen. Soitan kuitenkin kotihoitoon, jos heillä olisi tapana tämmöisessä tapauksessa asiakkaansa tutkimuksiin viedä. Tuskin on. Alan jo tuntea sääntöjä.Vanha puolison patja sentään haetaan pois. Soitin, eikä ollenkaan ehdotettu, että minun pitäisi viedä. Apuvälineyksikkkö yleensä vaatii omatoimista palauttamista, jos/kun käyttötarve on lakannut. Ähelsinhän sinne ison suihkutuolinkin keväällä ja kannoin vielä isomman tilalle kotiin. Ystävällinen taksinkuljettaja auttoi, välinelainaamon henkilökunta ei, vaikka näki voimattomuuteni. Ei edes kysymystä, miten saan tuolin heidän jyrkät portaansa ylös. Minä raahasin ja sitten kuljettaja näki ja auttoi loput. Nykyajan yleinen välinpitämättömyys oli kaukana tämän kuljettajan elämänkatsomuksesta. Kiitos vielä kerran.

Enkä mä tykkää siemenistäkään. Niitä tuputetaan joka paikkaan kaikessa syötävässä. Kuten pähkinöitäkin. Leivät ovat päältäkin kuorrutettu siemenillä. On kurpitsaa, pellavaa, seesamia, auringonkukkaa, pinjaa ja vaikka mitä. Pähkinöitä ujutetaan valmiisiin salaatteihin. Puolustelu: niissä on rasvaa ja proteiinia ja niiden syöminen on trendikästä. Allergikot varokoot! Jos ei ole itse pähkinää, niin tuoteselostus kertoo jäämiä mahdollisesti olevan. Minä ainakin tykkään syödä pähkinät pähkinöinä ja vielä muulloinkin kuin jouluna. Siemenillä päällystettyjä leipiä en juurikaan osta. Pinjansiemeniä voin mutustella mieluusti muutenkin.

Mitenkäs sitten vitamiinit ? Niitä on pantuna maitoon ja yleensä maitotuotteisiin, jauhoihin ja melkein kaikkeen. Vitamiineja ostetaan apteekeista ja luontaistuotekaupoistakin päälle päätteeksi. Luulisi koko Suomen kansan olevan terveyden perikuvan. Nyt lääkäri määräsi puolisollekin kahta vitamiinia. No, minä annan, kun määräys tuli kerran, emmekä ole ulkonakaan saamassa auringonvalosta mitään. Itsekin söin kerran D-vitamiinia, kun eräs tuttavani kehui olevansa sen vaikutuksesta hyvässä kunnossa. Hän joi  juoksevaa  apteekista ostettua. Minä ostin pillereitä ja söin jonkun aikaa. En huomannut minkäänlaista kohentumista ja lopetin. Sitäpaitsi minulla on semmoinen vanhanaikainen uskomus, että monipuolinen ja suhteellisen terveellinen ravinto antaa ihmiselle tarvittavat vitamiinit. Me syömme paljon vihanneksia ja hedelmiä jokaisena vuoden päivänä muun ruuan ohessa. Ja näin marja-aikaan ei ole mansikan voittanutta, ylikäynyttä Polkan.

Nyt siirryn olohuoneen sohvalle pitkäkseni, vaikka sujuu tämä istuminenkin. Mitään ei nimittäin tunnu missään. Vasta liikkuminen panee silmät kipunoimaan. No, ei tämä kuolemaksi ole.