Viimeinen rento päivä ennen kuin puoliso on taas vierelläni. Alkaa läträäminen vesien ja kakan kanssa, vaipan vaihtamisten. On ruuan laittoa, lääkkeitä ja kellon mukaan elämistä. Rutiinia, ei poikkeamisia. Korvat ovat tottuneet hiljaisuuteen, vain pihan äänet kantautuvat kuuluville. Pyörätuoli on saanut viikon levätä makuuhuoneen nurkassa. Vuode puhtain lakanoin odottaa. Lomaviikosta jää vain muisto.
Eilen lähdin torille. Yksi pelargonia lisää parvekkeelle, aprikooseja ja makeita kirsikoita. Söin melkein koko litran yhdellä istumalla. Ensimmäiset tänä kesänä. Teki mieli sylkeä kirsikankivet vauhdilla avonaisesta parvekkeen lasista pihalle. Voitin kiusauksen. Keräsin yhteen ja vein biojätteisiin. Istuin tunnin, toista partsilla ja nautin kukistani, auringosta ja sälekaihtimien hiljaisesta äänestä niiden kolahtaessa parvekkeen kaidetta vasten tuulenvireen voimasta. Muutama poutapilvi souteli taivaalla. Lokki kiirehti puolisonsa luo pesään. Risteilyalus kertoi torvella aikeestaan lähteä laiturista. Helsinki jää taakse, edessä Suomenlahden ulapat ja uudet kaijat jossain. Kesä otti minut syleilyynsä enkä vastaan pannut.
Nyt olen kuunnellut Panu Rajalan Lavatähti ja kirjamies-kirjan kokonaan. Antaumuksella. Ei hituistakaan ex- vaimon mollaamista. vähättelyä tai katumusta seitsemän vuoden avioliitosta. Pientä ironiaa siellä ja täällä, mikä vain antoi väriä tekstille. Miksi kirjasta siis häly? Kirjailija kirjoittaa, koska pitää kirjoittaa. Kostolle ei se maistunut hituistakaan. Nämä kaksi ihmistä olivat aikansa toisiaan rakastaneet. Heidän erilaisuutensa näytti mahtinsa, avioliiton auvoisuus alkoi rakoilla. Toinen kotona työnsä takia, toinen poissa työnsä takia. Ikävä kalvoi kotona olijaa lavatähden laulaessa muualla. Kirjamies kaipasi naisensa läheisyyttä ja lämpöä.Vuodet kuluivat, karikoissa kompasteltiin, sovittiin ja yritettiin. Loppu on kaikkien meidän tiedossa. Lehtien lööpeissä kerrottiin erosta ja kansa nyökkäili: mitä me sanoimme. Koko tämän maan lemmikki, monen idoli ja joillekin jumalatar sai kaiken sympatian puolelleen. Kirjamies jäi puolustajia vaille. Mutta hän toipui. Me tiedämme senkin. Loppu hyvin kaikki hyvin.
Huomenaamulla kaupungille ruuan hankintaan. Keskipäivällä hakemaan puoliso kotiin. Siitä se sitten alkaa. Arki ja velvollisuudet, tauolla ollut omaishoitajuus. Ja niinhän minä olen sen tuumannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti