Maa kärvistelee kuivuudessa, minä kärvistelen kuumuudessa. No, ensi viikolla luvattu viileämpää, enkä siitä voi kuin iloita. Ihmettelen, kun joskus muinoin olin sitä mieltä, että minä olisin oivallinen oikeassa Afrikassa asuja. Siellä on vain kaksi vuodenaikaa, joista toinen sateinen. Onneksi "asuin" Päiväntasaajan seuduilla vain lukiessani siellä asuvien kirjoja ja se riitti minulle.
Olin suorastaan Afrikka-friikki, jota jatkui vuosien ajan. Ostelin tiekarttoja maista, joihin tiesin etten milloinkaan mene. Kuuntelin jo lapsena ollessani ahnaasti, kun isä luki ääneen äidille paikoista mustassa Afrikassa, jotka vastikään oli "löydetty". Isossa maailmankartassa kotona oli valkoisia läiskiä, joista isä kertoi niiden olevan vielä tutkimattomia ja käymättömiä alueita. Olin haltioissani. Löydettiin kansoja pitkien ja vaivalloisten jalkapatikkamatkojen päässä. Ne ihmiset eivät olleet ikinä valkoista miestä tai naista nähneet ja peljästyivät näkemäänsä.
Annettiin halpoja helmiä ja peilejä tuliaisiksi ja lopuksi tuputettiin valkoisen miehen jumalansanaa. Sivistynyt maailma lähetti lähetyssaarnaajia viidakon kätköihin, eikä käännytyksen tulokset olleet aina onnistuneita. Jos sananviejät nyt eivät aivan pataan joutuneet, niin kuitenkaan vastaanotto saattoi olla epäuskoisen ja hämmästyneen viileää. Tuhansien vuosien uskomuksia ei tuliaisilla muuteta. Ei saada sitten millään uskomaan, että vastedes pitää lujasti luottaa ja rukoilla sellaista, jota ei näe. Kun siihen asti on palvottu ihan todellisia näkyviä jumalia, jotka ovat aikojen alusta asti könöttäneet majojen pihapiirissä tai metsien kätköissä. No, tämä kaikki on jo historiaa ja on jätetty sanan viemiset. Nyt viedään know-howta kristinuskon sijaan.Eikä savimajakulttuuri ole enää suurien nykyaikaisten kaupunkien arkkitehtuurina. Tarzankin on matkannut viidakon halki viimeisen kerran liaanillaan Tantorin ja Cheetahin seuratessa alapuolella. Sitten tulivat siirtomaa-ajat, joilla ei suinkaan aina ole kovin hyvä kaiku. Nykyisin jo ovat Afrikan maat itsenäistyneet. Hoitavat omat asiansa paremmalla tai huonommalla menestyksellä. Safareilla ei enää tapeta eläimiä surutta, vaan nyt ekomatkaillaan luontoa ja ympäristöä kunnioittaen. Salametsästys kuitenkin kukoistaa niin kauan kuin on kysyntää ja uskotaan sarvikuonon sarven keratiinin impotenssia kasvattavaan voimaan. Ei niin viisas ja fiksu tämä Homo sapiens-laji.
Tämmöisiä tässä tuli mieleen aamukahvia hörppiessäni. Puolisokin on Afrikassa matkaäänikirjan mukana. Uusia äänikirjoja saamme ensi viikolla. Matti Rämö pyöräilee Islannissa. Aarresaaren ja Tri. Jekyllin ja Mr. Hyden kirjoittaja Robert Stevenson (1850-1894) matkaa aasinsa kanssa Ranskan Sevennien vuorimailla. Aion panna sekä itseni että mieheni palaamaan lapsuuteen ja tilasin Mark Twainin Huckleberry Finnin ja muuta asiaa Missisippi-virralta.Sivistyksessä on ollut aukko siinäkin kohdin, että en ole itse (puoliso on) koskaan lukenut George Orwellin (1903-1950) Vuonna 1984. Nyt paikataan kuuntelemalla. Olen tarkoituksellisesti kaihtanut näitä tulevaisuuden kauhuskenaarioita, jolloin kaikki on risaa ja raihnaista, koneet mellastavat johtajina,ihmiset petoja, koko infrastruktuuri hajonnut. Nyt pitäisi päästä tämmöiseen Lontooseen Orwellin mukana 29 vuotta sitten.
Painostava hiljaisuus ulkona. Aurinko ei paista, tuuli poissa ja vain räkättirastas rikkoo hiljaisuutta. Puoliso ei eilen suostunut pesijähoitajan käsittelyyn. Tänään vien kaverin suihkuun. Hyvää perjantaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti