Kumma juttu. Olen taas herännyt tänäkin aamuna. Meinaan että varsin varhain, kun muu maailma tuntuu vielä nukkuvan.Kello oli herätessäni neljän kieppeillä ja nyt se on jo toki vähän enemmän. Tuulee kolmatta päivää. Partsin lasit osin kiinni.Pelkäsin eilen tuulen katkaisevan hortensialta varren. Niin tunkeutui tuuli parvekkeellekin. Itikoita ei näkynyt. Ei kantsi lentää, kun tuuli riepottaa pientä ruumista miten mielii. Söin kirsikoita ja syljin yhden kiven kokeeksi alas. Harakka kävi sitä katsomassa. Pihaelämä hiljaista. Satoikin vähän aikaa. Vedin sisään sen tuoksua ja tykkäsin.Olen sadeihminen, jos voin pysyä kuivana.
Kuuntelin Matti Rämön raporttia pyöräilystä Islannissa. Teitä poikki yllättävästi tulvaveden takia. Eteenpäin on päästävä, vaikka jalat märkinä. Ikuista vastatuulta, yöpymistä pikku teltassa matkan varrella ja Islanti on kierrettävä. Miehellä kun on semmoinen vimma, että pyöräillä pitää, pitkälle ja kauas. No, jokaisella on jokin himo johonkin ja Rämöllä polkeminen. Ja kirjaa pukkaa. Ymmärsin, että Rämö pyöräilee nyt jossain Istanbulin seuduilla. Siitäkin kirja aikanaan ehkä.
Soitin C:lle ja kysyin, miten onnistui avokadon kanssa. Ei onnistunut. Oli seisottanut hedelmiä liian kauan kotona. Mustuivat sisältä syömäkelvottomiksi. Avokadosalaati oli sitten ilman avokadoa. Se on herkkä hedelmä ja pettävä, kun ei tiedä, onko vain päältä kaunis ja sitten silkkoa sisältä. Meillä tänään kuhafileitä. Kaivoin pakkasesta. Paistan voissa, sitruunaa päälle ja nautitaan ruotsalaisten varhaisperunoiden kanssa. Tuuraajapäivänä tällä viikolla aion kotimatkalla torille ostamaan uusia suomalaisia. Niitä on jo. Juhannuksen aikoihin aina on ja se on tällä viikolla, mittumaari.
Sitten soitin Eeville Ouluun. Varoitin karhuista, joita hiippailee naapuripitäjässä. Ei ole näkynyt. Rouvalla oli koko päivä ollut kyldyyriä, kun uusi Oulu viettää juhlavuotta kymmenien, kymmenien tapahtumien voimalla ja tätä iloa jatkuu pitkin suvea. Tervakaupunki elää ja on vireänä.
Tänään fysioterapeuttipäivä. Puoliso pannaan taas rollaattorin kahvoihin ja minä perässä pyörätuolin kanssa, jos väsähtää. Kotihoitolääkäri oli sitä mieltä, että yritetään kuntouttaa ainakin siihen malliin, mitä oli vielä viime syksynä ennen sairaalakierrettä. Oikea jalka panee kampoihin eikä vasemmassakaan voimia piisaa. Lihakset surkastuneet, luitten varassa mennään. Jokainen liikuntayrityskin on hyvästä ja tälle asialle annan täyden tukeni. Panen puolison silläkin tavalla töihin, että saa itse rullautua pyörätuolilla esimerkiksi ruokapöydän ääreen. Matka kestää ja seinät ja ovenpielet ovat kovilla, mutta hän pääsee kyllä perille pieni mielihyvän häivähdys kasvoillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti