Kummallinen näky tänäaamuna lähitaivaalla.Lokkeja kymmenittäin lentelemässä jonkunlaista ympyrää.Seurasin niiden liikkeitä ihmetellen tämmöistä ryhmittymistä marraskuun loppupuolella.Järkeilin,että siinä ollaan rakentamassa muodostelmaa,jonka turvin nyt ilmojen viilennettyä matkataan etelämmäksi Suomen talvea pakoon.Osahan on jo ajat sitten tehnyt saman tempun.Luonto tänä vuonna on pystynyt hämäämään näitäkin luojanluomia.Jotkut kasvithan ovat menneet sekaisin ja lykkivät kukkaa uudemman kerran samana kautena pakkasten viivytellessä tuloaan runsaiden plusasteiden ollessa vielä esteenä.
Viime yönä istuskelin kirjahyllyn ääressä odottelemassa puolison rauhoittumista.Silmät osuivat Topeliuksen Maamme-kirjaan.Otin vahvasti ummehtuneelta tuoksuvan kirjan käteen ja ryhdyin selailemaan sen ruskehtavia lehtiä.Painettu Porvoossa 1947 ja on 50.painos. Luin Suomen ilmastosta. "Etelämaalaiset ovat sanoneet,että Suomessa on yhdeksän kuukautta talvea eikä kolmea kuukautta kunnollista kesää." Topelius kuitenkin toppuuttelee näin ankaraa arviota ollen sitä mieltä,että meillä "tavallisina vuosina on viisi tai kuusi kuukautta talvea." Mene ja tiedä näin vuosikymmenten jälkeen tämän Maamme-kirjan ajoista.Niihin aikoihin taatusti lokit olivat jo kauan ennen marraskuuta lentäneet pois kylmyyden tieltä.Maamme-kirja on silloisille pienille koululaisille tarkoitettu opus tiedon ja viisauden tiellä. Kustantaja Werner Söderström Oy kirjoittaa kesäkuussa 1944 kirjan alkulauseen yleväksi lopuksi seuraavaa: "Herran Jumalan voima,joka yksin vaikuttaa meissä kaiken hyvän,siunatkoon tämänkin vajavaisen työn,niin että se tulisi Hänen valtakuntansa hyödyksi ja istuttaisi moniin nuoriin sydämiin isänmaan rakkautta."
Tänään ei tämmöistä enää alkulauseessa kirjoitettaisi,mutta lähes 70 vuotta sitten varmaankin teki tehtävänsä vielä kun ottaa huomioon silloiset ajat maassamme.Isänmaan rakkaus oli päällimmäisenä monella muullakin kuin vain koululaisten sydämissä.Ja parin viikon kuluttuahan toimittajat jälleen kysyvät vanhemmilta presidentinlinnan vierailta "mitä itsenäisyys teille merkitsee?"
"... Tämä maa on meidän isäimme maa,jonka me,heidän lapsensa,olemme perinnöksi saaneet.Täällä he ovat eläneet,työtä tehneet,iloinneet ja kärsineet kauan ennen meitä.Täällä he ovat kuolleetkin ja täällä he makaavat maan povessa... Elleivät he olisi suojelleet maata vihollisten väkivallalta,niin ei meillä olisi nyt lakia,ei oikeutta eikä vapautta.Sillä tämä maa on paljon kovaa kärsinyt kylmän ilmanalansa tähden,ja vieraat kansat ovat sitä sortaneet.Mutta tämä maa oli isillemme hyvin rakas,jopa niinkin rakas,että he sen hyväksi uhrasivat vaivannäkönsä,ajallisen onnensa,sydänverensä ja henkensä."
Näin vanhassa Maamme-kirjassa eräs äiti tarinoi lapselleen,joka oli kysynyt "Onko kaikki tämä maa,niin kauas kuin silmä näkee,meidän isänmaamme?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti