BRITANNIA

Se on nyt Halloweenia koko päivän,vaan ei meillä kurpitsan kurpitsaa irvistelemässä puhumattakaan muusta rekvisiitasta.Panen sitten jouluna paremmaksi.

Italiasta taannoin saamassani kirjeessä oli mukana ystäväni Edinburghin matkalta brosyyri laivasta nimeltänsä Britannia.Kuninkaallinen jahti on nyt Edinbughin kaijassa museolaivana kaiken kansan nähtävänä niin sisältä kuin ulkoa.Brosyyrissä kuvia tiloista,missä kuninkaallisten lisäksi ja eritoten kanssa on oleillut maailman mahtajia mukaan lukien kevyemmän sarjan edustajia kuten Frank Sinatra ja Ursula Andress.Britit purnasivat ylellisen laivan tuottamia kuluja ja näihin purnauksiin yhtyy myös saamani kirjeen lähettäjä,vaikka nythän alus on vain työnsä tehneenä pällistelyn kohteena viettämässä eläkepäiviään Edinburghin Ocean Terminal´in kupeessa.Itse terminaalissa on sitten myynnissä kaikenlaista astioista,leluista merellisiin kapineisiin,jotka jotenkin liippaavat läheltä kuninkaallista alusta.Kuten mikä tahansa museo maailmassa,niin peritään myös tästä lystistä maksu,että pääsee samoilla parketeilla tepastelemaan,missä Charles ja Diana aikoinaan ovat astelleen häämatkaa aluksella tehdessään vielä siihen aikaan, kun suuremmin skandaalit eivät kuninkaalista perhettä ravistelleet.Ystäväni ei ole koskaan hyväksynyt minkään maan kuninkaallisten loisteliasta ja kallista elämää,jonka ylläpidosta pitkälle maksaa tavallinen rahvas.Ainahan kuluja laskeskellaan varsinkin jos tiedossa on näyttävät häät.Minä en ota kantaa.Sen kuin vain televisiosta katselen ja nautin.Mutta enpä liioin ole minkään maan kuninkaan tai kuningattaren alamainenkaan.

Justiinsa tuli mieleen aika Englannissa,kun jokikisen elokuvan jälkeen näytöksessä olevien katselijoiden piti nousta seisomaan ja kuunnella kansallislaulu.Minäkin olen joutunut seisomaan.Seuralaiseni oli tosin varoittanut,mutta silti tapa hämmästytti tasavaltalaista.Nyttemmin tästä hiukan omituisesta tavasta on luovuttu.Ehkä alettiin harkita uudestaan,sillä englantilaiset eivät koskaan nähneet mitään elokuvaa loppuun asti lähtiessään hyvissä ajoin ennen The Endiä teatterista pois.Aikamoinen ryntäys,sillä jos laulu saavutti kesken juoksun,oli siihen paikkaan pysähdyttävä ja osoitettava kunnioitusta niin kuningattarelle (=kuninkaalle) kuin Isolle-Britanniallekin.Ajatelkaas,jos meilläkin raikuisi aina Maamme jokaisen leffan perään!

Tänään pitäisi lähteä ulos lykkimään.Se on kuulkaas aika sitkosta hommaa tehtynä jokaisena päivänä,jos vain kynnelle kykenee.Mutta sitten kun oikeastaan pääsee rantsuun asti ja merituuli hipelöi kasvoja,niin jo tuntuu paremmalta ja nautinto asiasta saa mielessä ylivallan.Toppuuttelen silläkin kielteisiä ajatuksiani,että kun jää peittää meren ja lumi maan,ei rantaraitille ole menemistä.Siitä on siis nyt nautittava.Pahimmassa tapauksessa lumipaljoutta voi kestää pitkäkin tovi.Silloin katsellaan pitemmältä,kun ruotsinlaiva raavittaa kylkiään kapeassa railossa matkallaan jäättömille vesille,missä asti ne kulloinkin ovat.Silloin ahdistaa. On kuin jää meren yllä pitäisi ihmistä vankinaan,kun ei ulapoille pääse noin vaan.Vaikka en minä sinne tästä kotirannasta...Masentaa silti.Posti ja tiedot kulkee,laivat seilaa niin Tukholmaan kuin Tallinnaankin,eikä Helsinki mitenkään motissa ole kuin joskus ammoin.Keväällä kaupunkilaiset kokoontuivat meren auettua odottamaan ensimmäistä laivaa,joka tuo terveiset talven takaa.Näistä ajoista olemme päässeet.Hei,me lennetään,jos ei muuten onnistu.Viime talvenahan oli niin,että kun muissa maissa lumen takia ei pystytty kiitoratoja pitämään auki,niin Helsingissäpä pystyttiin ja osattiin.Tietoa ja taitoa jaettiin muillekin.Saas nähdä,miten on lumen laita Helsingin kaduilla tänä talvena.Onko jo opittu kahdesta edellisestä? Vai pitääkö kansalaisen taas äkämystyä tarpoessaan nivusiaan myöten hangessa?

Olkoon tämä asia tämän kirjoituksen loppu ja vien puolison aamusuihkuun ja alamme ilman minkäänlaisia seremonioita viettää tätä Pyhäinpäivää.