Olen katsellut sitä vuosikaudet.Pannut sen alle lisää lappusia ja ollut ylen tyytyväinen paperipainooni.Tai oikeammin se ei ole alusta asti ollut minun,vaan puoliso sai sen kerran lahjaksi työtoveriltaan.Paperipaino oli täynnä minun sormenjälkiäni,pölyä ja kiinni tarrautunutta aikojen patinaa.Sen lasinen pinta oli kestänyt kovakouraistakin käsittelyä mitä nyt pari tuskin silmin nähtävää naarmua oli vuosien saatossa tullut.Sen muoto oli munamainen ja se seisoi paksumman päänsä varassa pöydällä.Tuli mieleen Kolumbuksen muna.
Eräänä päivänä otin sen käteeni lähempää tarkastelua varten.Valo oli siihen osunut ja näin sen sisällä olevan pienemmän mustan pallukan ja sen päällä jälleen isomman,jonka pinnalla oli pieniä pisteitä.Painoakin sillä on turkasesti.Pyyhin siitä pölyt,kostutin rievun ja hankasin.Käänsin pohjan ylöspäin ja näin signeerauksen P.Paunila 88. Ei tainnutkaan olla aivan tavallinen paperipaino tämä.Ei kun nettiin.Siellä oli jopa kuvia lasitaiteilija Pekka Paunilan munakokoelmasta,johon nyt pöydälläni seilannut "paperipaino" kuului.Vein sen arvokkaasti olohuoneen pöydälle harjaneilikoita täynnä olevan maljakon viereen.Nyt se on arvoisessaan paikassa hyvin työnsä paperipainona tehneenä!
Kolme päivää olemme ulosmenoaikeista huolimatta olleet sisällä ja tänään olisi ryhdistäydyttävä.Huomenna on kuitenkin kaupungille meno,ettei tämä viikko nyt vallan haaskiin menisi.Tuuraaja tulee vasta 8.joulukuuta,jolloin pääsen yksin liikkumaan.Sitten vielä kerran ennen joulua eli juuri viikolla 51 Talvipäivänseisauspäivänä.Vuoden lyhin päivä eikä aurinko nouse enää Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella. Eteläisen napapiirin sillä puolella se ei taas laske.Sielläpäin tämä meidän lyhin päivämme on pisin.Kesäpäivänseisaus.Näinhän se menee.Kaamosta siis pukkaa Lappiin.Heijastuu hiukan meillekin tänne eteläiseen osaan maata,kuka siitä kärsii kuka ei.Suurempaan masennukseen ei liene syytä,sillä kaikkihan me tiedämme,että valo palaa ja saamme taas pitkästi nauttia kirkkaista päivistä ja auringonpaisteesta.Mitenkähän minä pärjäisin todella pitkässä hämärässä Lapin suunnalla? Säkkipimeäähän siellä ei ole,mutta synkkä hämäräkin päivät pitkät saattaisi vaikuttaa negatiivisesti tottumattomaan.Tätä en kai tullut ajatelleeksi takavuosina kun hinku oli mahtava muuttua lantalaisesta lappilaiseksi suuriin erämaihin.
"Talvipäivän puhdas hiljaisuus läpäisee Davin kuin lupaus.Olet pysähtyvä kesken kulkusi,olet tunteva rauhan.Jokainen kristallinmuotoinen lumihiutale putoaa kädellesi ja silmiesi eteen.Kun olet lumen painamien kuusten keskellä saavuttanut hiljaisuuden,on jokainen elonmerkki -oravan loikka,linnun paukkuva lentoonlähtö,metsähiiren jälki hangella -sisimmässäsi asuvan syvän ja kylmän äänen kaiku."
(Bo Carpelan:Lapsuus suom.Caj Westerberg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti