Tuli paha mieli! Omatunto alkoi kolkutella ja ihan vähän häpesin.Luin Äijäblogi II:n kirjoittajan mietteitä myyntityöstä muun muassa puhelimitse tapahtuvasta.Hän ajattelee,päin vastoin kuin minä,positiivisesti näistä henkilöistä,jotka tekevät leipänsä eteen työtä,jota ei juurikaan arvosteta.Ainakaan silloin en tunne sympatiaa,kun joku soittaa,puhuu ilman pilkkuja ja pisteitä pienen aggressiviisuuden heijastuessa yrityksessään saada esimerkiksi minulta lehtitilauksen.
Nousen jo alkulauseesta takajaloilleni,kun kerrotaan minun olevan niiden harvojen ja valittujen joukossa,joka saa ylimääräisen lahjan.Loppupuolella vasta tulee ilmi,että lahjan saaminen edellyttää tilaamista eli ostamista.No,tämänhän tiedän,sillä olen vuosikausien ajan oppinut karistamaan nämä myyjät kannoiltani puhelimessa enkä tokikaan kohteliaalla tavalla.Niinä päivinä,kun näitä soittoja on useampia,kärsivällisyyteni on minimissä ja jos vielä on meneillään huono päivä,en suinkaan ole hehkeimmilläni sanavalinnoissani. "Jos myytte jotain,en osta,en tilaa,enkä halua lahjaa",on silloin vakiovastaukseni.Tämä jo heti kuullessani myyjän tekopirteän äänen,jolla on tarkoitus saada mielenkiintoni heräämään,kun olen melkein saamassa jotain aivan ilmaiseksi valittujen joukossa.
En ehkä ole tullut ajatelleeksi,että myyjän ainoa työ on puhelinmyynti ja työtä sekin.Hänenkin on syötävä ja maksettava laskunsa.Auttamishalulla tai säälintunteella ei kuitenkaan tässä ole sijaa.Ei ole.Kuitenkin hetken verran kärvisteltyäni Äijän kirjoituksen takia huonossa omassatunnossa toivon osaavani parantaa hiukan puhelinkäyttäytymistäni,kun taas minulle soitetaan ja tivataan lehtitilausta.Toivon myös puhelinmyyjän ymmärtävän,kun sanon "ei kiitos,en tilaa" ja jättävän tinkaamisen siihen.
Ateneum saa kaksi näyttelyä,jotka ovat ehdottomasti minulle "must".Ensin helmikuussa tulee Carl Larssonin (1853-1919) näyttely ja kesäkuussa saamme ihailtavaksemme rakastetun Helene Schjerfbeckin (1862-1946) maalauksia.Larssonin koti- ja lapsikuvaukset hellyttävät.Pikkutarkasti tehtyä työtä,jossa pieninkin yksityiskohta on vaatinut suurta huolellisuutta.Eräästä maalauksesta kerran huomasin ruokapöydällä olevan tuikisamanlaiset korkeajalkaiset snapsilasit kuin meilläkin! Muistelen Schjerfbeckin edellisen Ateneumin näyttelyn saaneen joukot liikkeelle ja jono kiersi pitkin katuja Ateneumin edustalla.Me olemme taiteesta kiinnostuneita.Se näkyi myös Akseli Gallen-Kallelan näyttelyssä Tennispalatsissa.Jopa liikuntarajoitteisia oli puolisoni lailla useita.Ostin näyttelyn puodista Helsingin taidemuseon Gallen-Kallela-kirjan,jossa sekä taiteilijasta että näyttelyn teoksista taustatietoa.Tuuraajakin oli kirjaa selaillut jätettyäni sen sohvapöydälle.Aion sitä myös tänään näyttää vieraalleni,kun kahville tulee neljännen kerroksen talomme uusi asukas.Ja huomenna ystäväni S tulee jatkamaan hommia tietokoneen kanssa.
Sataa vettä.Katselen ulos ikkunasta."Vaan syysaamuna varhaisena sade ikkunoissa rapisee:arki,työ,arki,työ,arki,arki,työ.Tuuli sohahtaa märät pisarat ruuduissa värähtelevät." (Joel Lehtonen: Mataleena)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti