Lämpimin syksy 50 vuoteen oli isosti eilen kirjoitettuna jonkun iltalehden lööpissä.Niin varmaan,ajattelin,ja sipsuttelin pikkukengissä ohi.Marraskuussa!Tästä asiasta en niinkään paljon häikäistynyt kuin niistä jouluvaloista,jotka hypähtivät silmille astuttuani Stockmannin Argos-hallin loistoon ja kimmellykseen.Mitä ihmeellisimpiä välkkeitä,hopeaa,kultaa ja purppuraa.Onkohan kenelläkään enää perinteisesti koristeltua joulukuusta? Nyt oksat saavat kantaakseen pienoistuoleja,naisten korkokenkiä,balleriinoja,riikinkukkoja kuin myös lintumaailman muita edustajia,joilla käsittääkseni ei ole mitään tekemistä joulupuun kanssa ellei nyt sitten jollain tapaa punatulkuilla,joita on joulukorteissakin kuvattuina.Pöydät notkuivat kaikenlaisesta.Lattialla valtavan kokoisia valkoisia kauriita hopeisia tähtiä kyljissään.Oli valolamppua jos jonkinlaista välkehtivää kaikissa väreissä.Joka vuosi kuitenkin pitää pintansa lapsuudesta tutut ikkunoihin tarkoitetut paperitähdet,väriskaala vain vuosien mittaan lisääntynyt. Oi turhuuksien turhuutta,tuumailin itsekseni, kun samalla päätin palata uudestaan tähän joulurihkaman ostosparatiisiin.
Tuuraaja kertoi hämmästyttävän asian,mikä on ilmeisesti kaupungilla harkinnassa.Me omaishoitajat saisimme tuuraajan kuukaudessa peräti 16 tunniksi jaettuna neljän tunnin jaksoihin.Piti pitää ihan kirjahyllyn reunasta kiinni kuullessani tämän etten olisi kaatua tömähtänyt lattialle. Tietäisi jokaviikkoista neljän tunnin vapaata! Mitäs tästä ajattelette? Tuuraajiakin tulee lisää kuulemma.Toivottavasti me saamme pitää Marjan.Aion hänet heti apustaa.
Eduskunnan kyselytunnillakin eilen oli yhtenä puheenaiheena jälleen kerran omaishoitajien asiat.Ja jälleen veivattiin ajatusta,että josko saisimme palkkiomme verovapaana kuin myös jokaisella omaishoitajalla olisi samat etuudet koko maassa.Nythän se on pitkälti kuntien varoista kiinni.Tässä kohdin pitää kertoa,että nämä "kuuluisat" omaishoitajapalkkiot eivät hurraata ansaitse määrillään.Ovat vähimmillään noin 300€ luokkaa kuukaudessa (miinus verot),ei sen kummempia.Kenkään ei siis kannata idättää kateuden siementä mielessään.Esitettiin monenlaisia omaishoitajuuteen liittyviä kysymyksiä ja Sosiaali-ja terveysministeriön peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson vastasi kehuen omaishoitajien asioiden luistavan nyt paremmin kuin edellisen hallituksen aikana.Mutta aivan varsinaisiin kysymyksiin ei ministeri vastannut.Sen kyllä kuulin taas ehkä tuhannennen kerran,mitenkä "arvokasta ja tärkeää työtä" me teemme.Ja mitenkä meidän työmme vähentää menoja yhteiskunnalta,kun hoidettavamme eivät ole laitoksissa. Nämä argumentit kuuluvat kategoriaan "sanahelinää".
Konkreettiset näytöt valtiovallan taholta lämmittäisivät.Satsattaisiin omaishoitajien hyvinvointiin ja jaksamiseen nykyistä enemmän niin henkisellä kuin fyysisellä puolella muullakin tavoin kuin kauniilla sanoilla.Eikä tämä ole ahneutta ja kiittämättömyyttä siitä,mitä jo on.Sellainen henkilö,jolla ei ole lähipiirissään yksin läheistään hoitavaa omaishoitajaa, ei osaa edes kuvitella mitä se on.Ulospäin kaikki saattaa näyttää helpolta,omaishoitaja on iloinen ja positiivinen,hoitaa itsensä,ei valita eikä marise.Hänellä voi kuitenkin olla takanaan monta valvottua yötä,vuoteen puhdistamista ulosteesta ja virtsasta vaipoista huolimatta.Ehkä lievän fyysisen ja sanallisen väkivallan kohteena olemista,tunteja kestävää rauhottelua,pukemista ja riisumista,syöttämistä ja juottamista,ulkoiluttamista ja muuta iloa ja vaihtelua tuottavaa toimintaa.Tämä kaikki viikon jokikisenä päivänä oli joulu tai juhannus.Kaikilla meillä ei ole tokikaan mahdollista pitää niitä lakisääteisiä vapaita,joiden aikana hoidettava on lyhytaikaisessa hoidossa kodin ulkopuolella.Hoidettava voi panna kampoihin mä en mene-tyylillä.Tai hän ei fyysisen kuntonsa vuoksi voisi mennäkään.Toisilla meistä on helpompaa,toisilla raskaampaa.Toiset jaksavat enemmän,toiset tekevät työtä voimiensa äärirajoilla. Tämmöistä on omaishoitajan arki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti