Presidentinlinnan itsenäisyyspäiväpippaloihin kutsuttujen joukossa on ainakin kahden kutsutun kato,kun eivät mene karkeloihin.Toisella on syynä se,että siellä "homot tanssivat".Tähän puuttui Töölöntorin reunalla-blogissaan Dessu,joka oli ollut katsomassa Kansallisteatterissa Pirkko Saision Homo-näytelmän.Hän oli näytelmään ihastunut,sen huumoriin ja asiaan.Dessu oli sitä mieltä,että annetaan kaikkien kukkien kukkia,annetaan toisten elää ja eletään itsekin.Näinhän se pitäisi mennä.Kapeakatseisuus pois,ymmärrys ja suvaitsevaisuus tilalle.
Kirmasin eilen kaupungille.Istutin itseni Stockmannin kultakala-allaskerroksen kahvilaan ja söin kahvin kanssa piparkakun,semmoisen joululta maistuvan.Siinä piparia rouskutellessani katselin,kun lapset pyörivät kala-altaan ympärillä huudahdellen iloisesti kirkasvärisen kalan uidessa ohi.Näin minäkin pikkutyttönä tein.Altaalle meno oli traditio Stockmannilla käydessä.Niin se tuntuu yhä olevan.Eräs sievään mekkoon pukeutunut tyttönen huolestui äänekkäästi,kun kalat näyttivät nälkiintyneiltä ja niille pitäisi antaa ruokaa.Katselin minäkin poislähtiessäni kala-altaaseen ja näin joukon pulleita kultakaloja,jotka uivat samaa reittiä mitä olivat jo kauan tehneet,ympyrää.Kuinka monta kalapolvea onkaan sen jälkeen altaassa lipunut sitten minun pikkutyttöaikojeni? Tätä miettiessäni jatkoin matkaa tavaratalon jouluvalojen tuikkeessa.
Ystäväni C lähetti minulle yllätykseksi jääkaappimagneetin teksteineen "Kaikesta siitä,mitä meillä on,ystävät ovat arvokkaimpia." Näinhän se on. Magneetin mukana seurasi kirje ja Milla Paloniemen Kiroileva siili-kortti.Kaksi siiliä auringonlaskun aikaan ties missä.Toinen:"Ihana auringonlasku..." johon toinen: "Eipä oo ku aiva helevetin ruma." C on vanhimpia ystäviäni,jo valmistavasta koulusta lähtien.Joskus oikein keskustelemme siitä,miten jumalattoman kauan olemme jo näitä elämämme polkuja täällä tallanneet.Sitten nauramme.Ystävät ovat todellakin arvokkaita.
Vaivuin eilen nostalgiaan.Helsingin kaupunginmuseon ystävät (johon kuulun) lähetti vuoden 2012 kalenterin,jossa kuvia Helsingin elokuvateatterivainajista.Kaikissa Käpylän Kinoa paitsi olen käynyt.Bio Rex,Gloria,Kino-Palatsi,Bio-Bio,Capitol,Aloha...Niissä on huokailtu elokuvan sankarin karismassa,katseltu sydän pamppaillen loppusuudelmaa ja nähty John Waynen ratsastamassa kohti auringonlaskua monet kerrat.Ensi helmikuussa on Kaupunginmuseossa Sofiankadulla "Enemmän funkista,Reino!" -Design Helsinki-elokuvissa-näyttely.Näin juhlitaan ensinnäkin Helsingin 200-vuotista taivalta Suomen pääkaupunkina ja toiseksi kaupungin olemista maailman designpääkaupunkina.Taatusti paljon muutakin on ja minätyttö aion mahdollisuuksieni mukaan osallistua.Esitin kutsun jo C:lle tulla seurakseni Sofiankadun näyttelyyn.
Kylmenevää luvattu.Pohjoisessa jo pakkasta.Kyllä se vielä talveksi muuttuu.Ei kylläkään minun mieleiseni muutos,mutta minkäs teet.Mukana on porskutettava tai lähdettävä auringon ja lämmön perään muille maille vierahille.Vaan tänne jään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti