Olen ollut sitä mieltä,etten pidä missään tapauksessa modernista taiteesta.No,tokihan sitä katselen ja käyn näyttelyissäkin,mutta se ei ole mun juttu.Ehkä ihminen ikääntyessään avartaa mieltään,hyväksyy,heittää ennakkoluulot menemään,suvaitsee ja antaa tilaa monelle uudelle asialle.Koin jotain tällaista eilen.
Helsingin Taidemuseon näyttelystä katsastimme Gallen-Kallelan lisäksi venäläisten avantgarde-taiteilijoiden näyttelyn,kuten aiemmin kerroin aikomuksena olevankin.Marc Chagall oli tuttu entuudestaan,mutta vain muutamalla työllä edustettuna Tennispalatsissa.Muita sen sijaan oli.Katselin töitä ikäänkuin uusin silmin ja näin sellaista,mitä en ennen ollut tässä taiteen haarassa huomannut.Värejä,iloa ja jopa leikittelyä,vakavuuttakin "vääristyneissä" teoksissa.Mielentilani näin humauksessa laajetessa tajusin,että kaikki kaikessa eivät olekaan entisaikojen mestarien siveltimien jäljet.Ei tarvitsekaan tajuta,mitä kuva esittää,vaan saa itse muovata näkemänsä oman tajuntansa ymmärrettäväksi.Voi nauttia vinksallaan olevista taloista tai hiukan ei-vakavasta Pyhästä Yrjöstä ratsunsa selässä tai vain jostain sellaisesta,joka ei esitä mitään.Nämäkin työt ovat joskus "entisaikain mestareiden" maalaamaa taidetta,jonka jälkeen senaikuinen maailma näkee taas jotain uutta.
Tämän taidepläjäyksen ja oivalluksen jälkeen lähdimme Kampin ostoskeskukseen ja eritoten Lidliin,johon tutustuin Espanjassa ollessani.Nyt etsimme Kampissa tätä suuren suosion saanutta ison kauppaketjun puotia.Kysyimme,ajelimme hisseillä,eksyimme,väsyimme ja lopulta löysimme.Asiakkaita kuin jouluruuhkassa,somalialaisia rouvia lastenvaunuineen äänekkäästi keskustellen keskenään käytävillä.Henkilökunta purki tavaroita hyllyihin,joista osa katosi nopeasti ihmisten ostoskärryihin.Minä en löytänyt mistään mitään.Ei ollut tarvettakaan,mutta kun olin päättänyt mennä.Puolisolla oli sylissä kori,johon viskelin sieltä sun täältä jotain,jota ajattelin tarvitsevamme kuin esimerkiksi pari marsipaanipötkylää,juusto- ja nakkipaketin.Muistin,ettei kotona ollut ruokaa muualla kuin pakastimessa.Maksoin ja pullahdimme kaupasta ulos.Ei ollut enää malttia alkaa odotella invataksin tuloa (tilaus tuntia ennen) ja niin soitin meille tavallisen henkilötaksin. Gallen-Kallelan "Kullervon sotaanlähtö" mielessäni aloin laittaa kotona meille nakkiateriaa ja päätin jättää Lidlin elämästäni pois.Se ei ole mun juttu.
Olisi voinut koko Kampin jättää väliin ja vain nauttia ilman arkitunnelmia näkemästään taiteesta.Suuren suomalaisen mestarin teoksista kuin myös venäläisten modernin taiteen luojista.Ehkä löydän näyttelystä vielä itseni ennen sen sulkeutumista tammikuussa jonain tuuraajapäivänä.Istahdan penkille Gallen-Kallelan Ruoveden "Jäätyvän järven" eteen ja ajattelen samaisen järven samalla lailla yhäkin jäätyvän talven tultua.Tai matkaan hänen ja perheensä mukana kauaksi Afrikkaan ja näen verissään makaavan "Kaatuneen antiloopin",jonka silmät jo katselevat taakse jäänyttä elämää savannilla kuoleman sumentamina.Tai annan elämän voittaa ja pysähdyn tummaan pirttiin,jossa vietetään "Talonpoikaiselämää" tulisijan tulen loimussa rukin äänen rikkoessa hiljaisuuden leipävartaiden koristamassa huoneessa,jossa isäntä puhdistaa kovassa työssä likaantuneita saappaitaan.Antiloopin kuolema on kaukana Päiväntasaajalla ja pirtti lumen ja jään maassa savannin tuulien ulottumattomissa.Ja niin olen minäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti