Ihmiset valittaa pimeyttä ja harmautta.Minä en.Nyt on syksy ja syksyn kuuluukin olla harmaa ja pimeä.Mutta ei näin lämmin! Sanovat pohjoisessakin niittyjen viheriöivän ja puskien lykkivän uutta kukkaa.Kaikki linnutkaan eivät ole malttaneet lähteä matkailemaan talvehtimissijoilleen.Uutisissa näkyi laumoittain laulujoutsenia soutelevan vielä pohjoisen jäättömällä järvellä.On siinä uljas lintu.Jo nimi "laulujoutsen" viittaa salaperäisyyteen ja ylväyteen.Linnusta on kirjoitettu lauluja ja kirjoja,sitä on kuvattu taiteessa ja se on Suomen kansallislintu.Kyllä sitä kelpaa uutisissa näyttää.
Mökkiaikana näimme näitä komistuksia useinkin kevätpuolella lentävän kohti Ultima Thulen maita.Pehmeästi töräyttivät meidän järvemme yllä.Silloin tiesimme kevään keijailevan jo kyöpelien ja keijulaisten mailla,missä mustat lompolot uumoilivat kuoriutumista jääpeitteestään.Siellä missä jängät ja lanttovedet,sileät pahtat,mustapääniityt ja rovat muodostavat iki-ihanan Lapin maiseman.Näin minä joskus olen ajatellut tämän pitkän maan pohjoisimmasta osasta,kun mieli teki sinne muuttaa.Ihailemaan ikuista aurinkoa,päättymätöntä valoa suviaikaan,vanhoja kelopuita koppelohaukan vaaniessa saalistaan taivaan sinessä.Siellä missä lannannaisen sydän saisi rauhan laajojen kiveliöitten hiljaisuudessa Immelin suurella kämmenellä.Luin hekumoiden Lappi-aiheista kirjallisuutta,matkustin Samuli Paulaharjun mukana kurujen reunamailla.Katselin mielikuvituksen siivin vaarojen liikkumatonta aaltoilua ja olin varma,että viihtyisin rääsyisten rämeidenkin raapiessa sääriä etsiytyessäni salaisille hillamaille.
Pakko sinne oli päästä.Ja me pääsimme.Pakkasimme itsemme ja koiramme autoon,perässä heilui asuntovaunu ja ei kun kohti seitojen seutuja.No,matka oli ikimuistoinen ja tyynnytti hiukan halujanikin ryhtyä kiveliön asukiksi.Enhän olisi millään viihtynyt vain aukipäävaaroja katsellen pienoisen mökkini portailla palkismaiden tuntumassa poatsujen koparoiden säestäessä ajatuksiani porojen jutaessa eteenpäin.Olisin viihtynyt päivän,kaksikin ja sitten kotiin sähkövalon,kauppojen,teattereiden ja ystävien maailmaan.Mutta haave oli kaunis ja pettävä.Se ruokki mielikuvitustani kauan,siivitti sanat nämäkin tähän.Ja mikä ettei... seuraavassa elämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti