Aurinkoinen pilkahti eilen iltapäivällä täällä minun reviirilläni Katajanokalla,mutta tänään vaikuttaa yleisharmaalta sadepäivältä.Pihalla lätäköitä,vajojen katot märkiä ja satanut vesi valuu ränneistä maahan.Naapuritalossa on jo joulua ikkunoissa ja patioita kiertävät pensasaidat valoja täynnä.Ajattelin minäkin ottaa kaapista esille joulukrääsäni ja hiukan katsastaa,mitä panna esille tänä vuonna ja mitä takaisin kaapin kätköihin.Kokemuksena on,että kun jouluun näin varhain panostetaan,se sitten varsinaisena H-hetkenä on jo väljähtynyttä tai ainakin ränsistynyttä.Yleensä jo Tapaninpäivänä alan keräillä pois,vaikka tapa ja kirjoittamattomat säännöt sanelevat että ainakin Loppiaiseen asti olisi joulua pidettävä.
Naisten joulumessut avaavat ovensa joulukuun toisena päivänä ja ei kun sinne.Vuosiin en ole leiponut mitään jouluun liittyvää enkä muutenkaan häärinyt ruokapuolen parissa pientä possunpalaa paitsi.Viimeinen varsinainen uurastus taisi olla bataattilaatikko joitakin vuosia sitten.Mutta älköön kukaan luulko,etten olisi ahkeroinut.Voi pojat! Meikätyttö on makkaratkin tehnyt,laatikot paistanut,kakut leiponut,joulukuusen koristeet näperrellyt,karamellitkin läheisilleen loihtinut.Työt aloitin jo elokuussa,paistoin,keitin,pakastin.Puoliso hoiti aina kinkkupuolen aaton aattona.
Silloin oli väkeä aattoillan joulupöydässä lisäksemme muitakin kuin vanhempani.Kutsuimme yksin jääneitä sukulaisia tai vanhempieni ystäviä joukkoomme.Puoliso kirjoitti joulurunon,jonka tekeminen oli pitkään traditio.Ja luki sen.Kuusen alla törrötti lahjavuori ketään unohtamatta.Koirat melskasivat kaiken keskellä tietäen heillekin heruvan ikiomat paketit.Kun kuului "Midille",säntäsi lahjan saaja semmoisella vauhdilla pakettinsa luo että siinä matotkin kasaantuivat.Heti perään piti myös Bitto saada omansa ja silloin olivat jo huonekalutkin vaarassa kaatua.Koirat avasivat kumpikin oman pakettinsa silputen hampaillaan kääreet ja kun lopulta saivat sisällön (syötävää tai komeat puruluut,vinkuva lelu tms) suuhunsa painuivat kauemmaksi niistä lähemmin nauttimaan.
Ne olivat kodinlämpöisiä jouluja täynnä iloa ja riemua,yhdessäoloa,rakkautta ja välittämistä.Yön pitkinä tunteina kuljetimme kunkin vieraamme kotiinsa,viimeiseksi vanhempani,ellei isällä ollut matkassa autoa.Seuraavana päivänä puoliso ja minä siistimme kodin lahjakääreistä,kannoimme roskikseen,pesimme astiat.Söimme yhteisen lounaan vanhempieni kanssa heidän kotonaan ja Tapaninpäiväksi olimme ehkä kutsuneet luoksemme omia ystäviämme aterialle. Näitä joulunviettoja mielikseen muistelee pienen kaihoisan hymyn karehtiessa huulilla ja kyynelten kostuttaessa silmänurkkia."Muistot ovat kuin kynttilöitä.Joulun aikaan ne valaisevat mielemme kirkkaimmin."
Olen kerran saanut hyvältä ystävältäni Sean Keoghin kokoaman Joulumielellä- kirjan,Gummerus 2008.Alkaa olla aika sitä selailla. Siitä on ylläoleva sitaatti.
Hyvää ensimmäistä adventtisunnuntaita.Jouluun 27 päivää.
"Hoosianna,Daavidin poika!
Kiitetty olkoon hän!
Kiitetty Daavidin poika,
kuin tulee Herran nimeen!
Hoosianna,hoosianna,hoosianna,
hoosianna,
kiitetty Daavidin poika,
kuin tulee Herran nimeen!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti