"Suurimmat ihmisneron luomat teokset ovat aivan varmaan vähimmin täydelliset",tätä kuolematonta aforismia ehkä muisteli se yli-innokas siivooja Saksan Dortmundissa,joka HS:n nettiuutisen mukaan puhdisti arvottomaksi Martin Kippenbergerin (1953-1997) installaation "Kun katto alkaa vuotaa".Siinä rimarakennelman alapuolella olevan muovikulhon maalitahrojen tehtävänä oli saada vaikutelma veden aiheuttamasta värien haalistumisesta.Siivooja oli tunnollinen työntekijä ja päätti puhdistaa kulhon.Hän pani toimeksi.Hinkkasi kulhon tahrattoman kiiltäväksi.
Eläkkeellä oleva entinen päätoimittaja,lehdistöneuvos Vesa-Pekka Koljonen on SK:ssa huolissaan Suomen vanhusasioista ja ihmettelee,miksi ne ovat poliitikoille niin vaikeita. Koljonen vastaa itse "Siksi,että kyse on rahasta ja sen jakamisesta.Siitä priorisoinnista.Hoitohenkilökuntaa on turha syyttää,sillä ei ole heidän vikansa,että heitä on liian vähän.Ja pula pahenee." Koljonen on ainakin kolumniaan kirjoittaessaan miettinyt asioita,koska päättää tarinointinsa näin "Minulla on kätevämpi ja kustannustehokkaampi ratkaisu.Valtio kustantaa jokaiselle ikäihmiselle kapselin,joka auttaa kertaheitolla,kun ahdistaa tai masentaa tai kun jalat eivät enää kanna." Näinhän myös kirjailija Kaari Utrio vuosia sitten sai ratkaistuksi ikäihmisten määrän lisääntymisen ja heidät pois silmistä ja nurkista tuhlaamasta yhteiskunnan varoja.
Tähänkö me tulevaisuudessa joskus päädymme? Lääketiede edistyy ja sille pyhittäytyneet ihmiset keksivät uusia parannuskeinoja ja lievennyksiä sairauksiin,jotka ennen veivät nopeasti hautaan.Ikäihmisten määrä lisääntyy rivakkaa vauhtia.Enemmän tai vähemmän kremppaisina tallaamme pitkiä aikoja tämän elämän polkua.Me tarvitsemme hoitoa ja huolenpitoa ja paikan,missä voimme näitä saada,henkilökuntaa,joka voi niitä antaa.Ei ole,eikä tule ainakaan,jos päättäjät ummistavat ongelmalta silmänsä.Rahaahan on kuitenkin niin moneen muuhun asiaan.Minulle ainakin tulee vahvasti mieleen aika 70 vuotta sitten,jolloin eräässä maassa senaikainen villitsijä hävitti ei-toivottuja ihmisiä miljoonittain rodun,uskonnon,vamman tai iän perusteella.Nyt näytetään takapuolta maan perustuslaille, jossa on tähän tapaan että jokaisella on oikeus turvallisuuteen kuin myös ihmisarvo,jota ei saa loukata.Ei ihme,että ikäihmisiä pelottaa,mitä tapahtuu,kun apua tarvitaan,eikä sitä anneta.
Vesa-Pekka Koljonen kertoo erään nettikirjoituksen,jossa 30 vuotta hoitajana toiminut henkilö purkaa tuntojaan "...teen kaikkeni,etten joudu kunnalliseen enkä yksityiseen vanhuspaikkaan ylilääkittynä fossiilina nököttämään ja kuolemaa rukoilemaan." Hoitaja myös toivoo pakkokäyntiä kaikille kansanedustajille ylisuuren vanhainkodin aamuaskareiden aikaan,silloin kun pissassa ja ulosteessa lojuvat vanhukset revitään sängyistään ylös ja nostetaan lähes alastomina suihkutuoliin.Pistää vihaksi,eikö niin? Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonilta odotetaan nyt näyttöä.Olen kuullut eräältä politiikkaa tuntevalta ystävältäni ennen ministeriksi tuloaan Guzenina-Richardsonin aikaansaannoksista hyvää.Riittääkö nyt ministerinaitiossa istuessa samaa tarmoa ja asioihin tarttumista niin,että jälkeä näkyy? Olisiko hänestä siihen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti