Menin minäkin siihen kauppaan,josta saa ostaa alkoholia ja toin kotiin pullollisen uutta Beaujolaisia.Tein tämän kuten monena vuonna aiemminkin,vaikka kerrotaankin viinin lennättämisen rahtina marraskuun kolmanneksi torstaiksi maailman maihin antavan tavallista tukevamman hiilijalanjäljen. Tämä Beaujolais Villages Primeur C´est la Vie ei hullummalta maistukaan.Sitä toista Beaujolais Nouveauta en ostanut,kun se maistuu tätäkin nuoremmalta Alkon myyjän mukaan.Eihän ole pitkääkään tovia,kun vielä viini roikkui Gamay-varsissaan Ranskanmaan auringonpaisteessa. Tulipa mieleeni tänäkin vuonna edesmennyt pikkuserkkuni Kalevi,joka minua muistutti hyvissä ajoin marraskuun kolmannen torstain traditiosta.Jo hänenkin muistokseen viinin aina ostan. Kuin myös pysyäkseni muodikkaasti mukana viinimaailman menossa.
Viinin tai yleensä alkoholin merkeissä tässä talossa eilen illalla myöhään yöhön elettiin.Alapuolellamme asuvat nuoret juhlivat.Musiikkia eivät soittaneet,mutta rappukäytävässä meluttiin,kolisteltiin,paukuteltiin ovea ja pihalle heitettiin tyhjät tölkit ja pullot.Kaksi kertaa kävin pyytämässä hillitympää menoa.Ei vaikutusta.Puoliso valvoi ja minä aivan aamun tunneille asti.Jotkut patteriin ja seiniin hakkaamiset saattoivat olla kiukkuisten naapurienkin aiheuttamia.Riitelyä myös kuulin juhlijoiden keskuudessa ja siihenhän usein tämmöiset pippalot päättyvätkin.Olin jo puhelimessa kiinni valmiina soittamaan virkavaltaa paikalle.Sitten joku huusi kovalla äänellä "LOPETTAKAA" ja sillä kertaa tappelua ei syntynyt.Panin puhelimen pois.Aivan kuin asuisimme jossain HOASin asuntolassa!Ennen näitä nuoria asukkeja rappumme oli rauhallinen ja sopuisa.Tässä asuu vanhempaa väkeä.Sellaisiakin,jotka ovat talon valmistumisesta asti siinä asuneet eli yli 30 vuotta.Puolisolla ja minulla alkaa ensi vuonna vasta yhdeksäs vuosi.
Eilen ykskaks äkkäsin lankapuhelimemme olevan mykän.Johtunee tästä Welhon vaihtumisesta Soneraan ja tietokoneen liittymisen puhelimeen tai jotain sinne päin.Kunhan tietokone-eksperttiystäväni jatkaa jo alkanutta työtään asian kanssa ja saa valmiiksi,pääsen taas lankapuhelimenkin kimppuun.Siihen asti matkapuhelimen varassa.Kotona en yleensä sitä käytä,ellei joku siihen soita tai itse lähetä tekstiviestejä.Olen siitäkin ikävän syvästi tietoinen,että lankapuhelimet alkavat vedellä viimeisiään noin yleisesti 5-10 vuoden kuluttua.
Ensin hävisivät kaduilta puhelinkopit ja moni matkapuhelimeton oli pulassa.Ihan ensin kyllä kävi niin,että puhelinyhdistys poisti kopeista luettelot,koska ihmiset repivät niistä sivuja tai kiskoivat koko luettelon irti.Samoin alkoi käydä puhelimille.Johdot katkaistiin ja koneet rikottiin suomalaiskansalliseen tapaan.Ja kävi niin,että apua tarvitseva ei päässyt soittamaan ja siinä oli tiukat paikat.Joskus jopa tuloksena ihmishengen menetys.Nyt avun saa omalla matkapuhelimella.Niitä kun on kai maailmassa jo enemmän kuin itse ihmisiä.Jokaisella perheenjäsenellä oma henkilökohtainen puhelin.Antaa turvallisuutta lapselle jouduttuaan pulaan.Soitto vaan iskälle tai äiskälle tai jopa poliisille.
Silloin kun vielä minun lapsuudessani oli puhelinkoppeja,soitin minäkin niistä.Kerran ilmoitin vanhemmilleni kopista jossain pääministerin virka-asunnon liepeillä aikeistani karata ja uuden elämäni alusta.Sitä en muista,mistä olin suuttunut,jokin syy täytyi tietysti olla.Sain joskus arestia,jos olin ollut tuhma.Ehkä silloinkin olivat sukset menneet ristiin vanhempieni kanssa ja olin päättänyt ryhtyä itselliseksi torujen ulottumattomiin.Isä vastasi puhelimeen ja käski tiukalla äänellä tulla heti kotiin.Itkeä tuhersin,koska koskihan se minuunkin,että olin päättänyt luopua vanhemmistani ja kaikesta heidän antamastaan turvasta.Uutta kolikkoa minulla ei ollut ja puhelu katkesi.Siinä olin yksin maailmassa matkalla mieron tielle.Oli kesä ja pärjäisin ulkosallakin.Mutta mitä sitten kun talvi tulee,lunta sataa ja minun kesämekkoni ei enää riittäisi? Ja mitä sen jälkeen,kun kasvaisin,eikä mekko enää mahtuisi päälleni? Mistä ruokaa? Muuttaisinko isovanhempieni luo tai Kaino-tädille,joka oli kerran aikaisemminkin minut vastaanottanut kotona sattuneiden erimielisyyksien seurauksena? Silloin isä arvasi minun sinne menneen ja tuli hakemaan kotiin.Nyt hän ei tiennyt olinpaikkaani ja saisin aloittaa yksinelämiseni omalla tavallani.Katselin ympärilleni.Seurasaareenkin oli pitkä matka ja kaverini saattaisivat koska tahansa ajaa pyörällä ohi matkalla Humallahden uimalaan.Pysähtyisivät kyselemään.Päätin palata kotiin.
Tämmöisiä muistoja ajalta,kun meillä oli vielä puhelinkopit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti