YÖJUTTU

Ei tämä tietokone ja blogin kirjoittaminen mennytkään umpeen Welhon vaihtuessa Soneraan talossa.Ei ainakaan vielä.Minulla yhä vanha modeemi.Uusi tulee kun tulee,mutta perjantaiksi pitäisi,kun silloin minullekin asennetaan Sonera.On tämä tekniikka niin vaikeaa.

Ajattelin kun ei kerran nukuta,vaikka otin puolison nukahtamispillerinkin,kirjoittaa kerrostaloelämästä tämmöisen ilta- tai peräti yötarinan.Kerrostalo kuuluu kaupunkiin,vaikka kyllä niitä tuppaa jo olemaan isommissa kirkonkylissäkin.Jos semmoisia enää nykyisin missään on.En tiedä millä nimillä kulkevat,kun ei kai kaikki sentään kaupunkeja ole.Kauppalatkin ovat historiaa.Silloin kun minä luin koulussa maantiedettä,niin Lahti oli tämän maan nuorin kaupunki ja kirkonkyliä ja kauppaloita oli vaikka kuinka paljon.Kerrostaloelämä kuuluu yhtäkaikki kerrostaloihin,eikä edes omakotitaloon vaikka se olisi puolitoista- tai kaksikerroksinen.Minä ja puolisoni asumme siis kerrostalossa.

Tässä on viisi kerrosta ja tässä rapussa hissi.Muissa ei ole,kun ovat nelikerroksisia.Idioottimaista rakentamista,että hissi unohdetaan.Yleensä ei kerrostalossa naapurukset hyvän päivän lisäksi muuta jutustele.Tässä talossa jutustellaan.Olin alussa niin hämmästynyt,että piti opetella tervehtimään vaikka ei tunnekaan.Aikaisemmissa kerrostaloissa,joissa olemme asuneet,tämmöinen ylenpalttinen tuttavallisuus ei tullut kysymykseenkään.Oli ihan kuin olisimme tänne tultuamme muuttaneet maalle,jossa vastaantulijoita tervehdittiin alvariinsa,ventovieraitakin.

Joidenkin kanssa olen niin ystävystynyt,että ovat olleet meilläkin.Yksi rouva oli vain sellainen,että ilmoitti tahtovansa olla ainoastaan pihatuttu eli tervehtiä ja vaihtaa nopeasti sanan taikka kaksi.Soin sen hänelle ja me vaihdamme aina sanan taikka kaksi tavatessamme.Viidenteen muutti musisoiva perhe.Komea flyygeli raahattiin kapeita kierreportaita ylös ja minä säälin pianon kantajia peläten samalla,että koko komistus kirpoaa käsistä ja lähtee omille teilleen.Ei lähtenyt.Pianonsoittoa en ole kuullut.Sitten parin päivän päästä neljänteen muutti naisihminen ja perässä raahattiin pianoa.En malttanut olla kantajille sanomatta,että juurihan sinne meni,mutta nyt olikin kysymys kerrosta alemmasta.Sieltäkään ei ole kuulunut soittoa.

Tänään tapasin tämän jälkimmäisen pianon omistajan ja aloin jutella.Kysyin että onko ihan muusikko.Ei ole,kun soittaa vain omaksi ilokseen.On museoväkeä.Valpastuin heti,kun vielä kuulin museon olevan taiteen kanssa tekemisissä.Kerroin kohtsillään Töölön Mehiläisen signeerattomasta kattomaalauksesta ja tarjolla olleesta taiteilijasta Antti Salmenlinnasta (1897-1968).Mainitsin tiedon olevan erittäin epävarman.Kuvailin laajoin sanakääntein salapoliisityöstäni saadakseni kattomaalarin nimen ja keille kaikille oli soitellut.Hän vaikutti ihastuneelta aiheeseeni ja lupasi panna korvan taakse asian,koska tuntee väkeä taiteen saralla,jotka saattaisivat asiasta jotain tietää.Itse hän ehdotti Ellen Thesleffiä (1869-1954) tietäen hänen kattomaalausharrastuksestaan muun maalaamisen ohella.Töitä on Ateneumissakin.Olen nähnyt.Kun olimme tarpeeksi pitkään taiteesta puhuneet,päästin naapurini menemään ja päätin kutsua hänet kahville jonain iltana.

Flyygelinomistajaperheestä olen tutustunut vain mieheen.Rouva vaikuttaa ulkomaalaiselta eikä ota keskusteluun osaa.Lapset tervehtivät ja poika kantaa mukanaan sellokoteloa.Siis musisoivat enemmänkin.Viidennessä niinikään asuu talon valmistumisesta lähtien asukkaana ollut rouva,joka on tyytymätön koirien haukuntaan,hissin oven ja asuntojen ovien paukutteluun,huoltomiehen huolimattomaan työhön ja pyykkihuoneen epäsiisteyteen.Hänen kanssaan keskustelemme näistä asioista.

Naapurirapussa asuu perhe,joihin olen kaikkiin neljään tutustunut.Mies on vapaamuurari ja häneltä olen kysynyt,onko vapaamuurariseura oikeasti jonkinlainen outo salaseura,kuten kaupungilla puhutaan ja ovatko kulttimenot maineensa veroisia.Sain kuulla huhujen olevan huuhaata ja muuta en sitten kuullutkaan.Ilmeisesti vaitiolovelvollisuus.A-portaassa merinäköaloineen asuu seitsenhenkinen perhe ja yksi kani ja sammakko.Tunnen kaikki.Sammakon huonoiten.Mies ei oikein tervehdi,kun on kuulemma niin ujo.Vastaa,kun kohdalla sanoo kuuluvasti hänelle päivää.Kerran sanoi minulle kokonaisen lauseen,enkä siitä ole oikein vieläkään toipunut.

Alakerrassa asuu eläinlääkäri poikansa ja koiransa kanssa.Koiran haukunta häiritsee seinänaapuriani ja hänen äänekäs musiikkinsa taas minua.Eläinlääkäri on ihan mukava.Ei koskaan nurise muusta kuin siitä,että ihmiset eivät pane roskapussejaan niille varattuihin laatikoihin vaan lattialle roskisvajassa.Muuten keskustelemme säästä ja joskus menneistä hyvistä ajoista.Pojan kanssa en puhu mitään,eikä hän ole muidenkaan asukkaiden suosiossa.Syytä en kerro.

Asuu tässä talossa muitakin ihmisiä,mutta minä jatkan nyt talon tiiliverhoilusta.Eräs ystäväni,joka nykyisin on ex-ystävä,ilmoitti kerran,että hänen asumassaan paritalossa on paremmat tiilet kuin tässä talossa.Menin sanattomaksi.En siksi,että olisi harmittanut hänen paremmat tiilensä,vaan siksi,että ylipäätään keskustelu oli niissä tiilissä.Minä kun en ikinä ole edes huomannut alkaa verrata talojen tiiliä keskenään ja vaikka sen tekisin,en eroa huomaisi.Tiili kuin tiili.Niitä on punaisia,kuten tässä talossa,ja sitten on kai keltaisia.Pidän tiilitaloista noin ylipäätään.Olen aina pitänyt.Tiilien väri elää,se muuttuu valossa ja tiilitalo on minusta lämpimän tuntuinen.Enkä ole ajatellut alkaa niitä mitenkään tutkia sen lähemmin, keskinäisestä vertailemisesta puhumattakaan.

Sen sijaan,etten ole harmistunut ex-ystäväni tiilien paremmuudesta,harmittaa minua se valtava hämähäkin seitti,joka on rappukäytävän korkean ikkunan yläosassa aivan katonrajassa ollut vuosikaudet.Tosin jo tehtävänsä tehneenä,jos siihen nyt yhtäkään saalista on kiinni jäänyt rappukäytävässä,jossa ei suuremmin hyönteiset parveile.Repaleinen seitti heiluu ilmavirran mukana näyttäen niin perin surulliselta.Sen rakentajakin on varmasti jo ajat sitten siirtynyt hämähäkkien taivaaseen ja kutoo siellä uusia ja ehompia verkkoja.Tästä seittivainaasta olen ajatellut joskus huoltomiehelle sanoa,jos ymmärtää,sillä hän on ulkomaalainen ja vähän juron näköinen mies.Ehkä joskus saan kerätyksi rohkeutta.

Pitäisi kai olla jonkunlainen loppulause kirjoittamisessa,joka kokoaa koko kyhäelmän,mutta justiinsa alkoi pilleri vaikuttaa ja pitää kiiruhtaa,etten nukahda tähän.Hyvää yötä.