Kaupungilla jo melkoinen jouluvilske.Eipä olla köyhiä eikä kipeitä.Tuuraajan tultua eilen ryntäsin heti ratikkaan ja aamulla oli joltinenkin rauha.Poislähtiessäni Stockmann olikin jo täyttynyt asiakkaista.Hissejä piti odotella ja Argoshallin joulukimmellyksessä alkoi olla suorastaan ruuhkaa.Katselin uusia valojuttuja partsille.Kovin olivat unohtaneet oman kranssini tapaisen tuuheuden tämänvuotisissa.Soitin äsken Weisteelle,jos heiltä vielä löytyisi varalamppuja muutama vuosi sitten ostamaani.Firma on vuodesta 1924 toiminut Suomessa joulukoristeiden valmistajana kuin myös maahantuojana.Tavoittelemani henkilö oli kokouksessa,mutta luvattiin ottaa minuun yhteyttä.Odotellaan.
Meillä vaihtuu tuuraaja.Tästä olen pahoillani,sillä uusiin kasvoihin totutteleminen vie taas mieheltäni aikaa. Soitin tuuraajien esimiehelle ja yritin saada Marja-rouvan meillä pysymään.Ei onnistunut,vaikka parastani panin.Marja käynyt meillä puolittain hyvää hyvyyttään,vaikka kuuluu toiseen kaupunginosaan."Tämmöistä tämä on",sanoi esimies ja siihen oli minun tyytyminen.Ensi vuoden alussa on siis vahdinvaihto.Toisaalta on tietysti hyvä asia,että kaupunki on saanut lisäapua tuuraajien joukkoon,jota on kipeästi kaivattu.Hienoa niille omaishoitajille,joiden vapaapäivät,kuten nykyisin minullakin,on vain tuuraajan käyntien varassa.
NASA on tehnyt löydön! Kalifornian Mono-arsenikkijärvessä on "toisenlaista elämää".Löytö avittaa maapallon ulkopuolisen elämän etsintää,jos näinkin omituisissa olosuhteissa meillä jokin pystyy kehittymään,niin miksikä ei sitten jossain muuallakin.Minun pieni kiinnostukseni näihin asioihin juontuu kaukaa lapsuudesta.Isäni luki useinkin iltasadun tilalla Heiskasen Tähtitiede-kirjaa muokaten kertomansa lapselle ymmärrettävään muotoon.Alitajuntaan jäi mielenkiinto tähtien takaiseen mahdolliseen elämään.Enkä edes usko siihen,että meidän oma pallomme olisi ainoa,jossa on olemassaolon edellytyksiä.
Maanantaina sitten iso osa Suomen kansaa istuu visusti tv:n ääressä,kun pippalot tasavallan presidentin linnassa rävähtävät alkuun.On se vaan niin komeaa iltapukugaalaa että vallan hengästyttää.Nykypresidentille osoitetut käsisuudelmat ovat kyllä huvenneet,kun aatelisherra Adolf Ehrnroothista aika jätti kuutisen vuotta sitten.Eikä kaikilta suju etiketin mukainen kumarruskaan kättelyn aikana.Ei osata päättää niiatako vai ei rouvien keskuudessa.Tapaguru Kaarina Suonperä on sitä mieltä,että tasavallassa ei niiailla.Ei sitä liioin enää kovin moni pikkutyttökään tee,vaikka vanhanaikaisen kasvatuksen saanut äiti hoputtaisi.Toki presidentille niiata voi ja saa,jos siltä tuntuu ja tuntuu tuntuvan aika monelta yhtäkaikki.Onhan tuo kättely ehkä ainutkertainen tapahtuma monen kansalaisen elinaikana.Minä ja presidentti.
Italiasta tuli joulukortin ohella yksitoista-sivuinen pränttiä molemmin puolin, kirje.Alkupuolella perheasiaa,loppu taidetta ja politiikkaa ja jälkimmäisestä suurin osa Pieru-Silvion,kuten ystäväni Berlusconia nimittää, edesottamuksia.Niitä tuntuu kaikkine kummalluksineen aina vaan jatkuvan ja jopa lisääntyvän.Eikä hänestä liioin pääse haluavat eroonkaan,sillä miehellä on valtaa ja maallista mammonaa riittävästi pysyäkseen huipulla ärsyttämässä kansaa.Taidepuoli huipentui Rooman Vincent van Gogh-näyttelyyn,jossa ystäväni miehineen kävi.Asuvat Italian syvässä etelässä,mutta Roomaanhan kaikki tiet vievät,kuten me tiedämme.Tosin ei minun ole milloinkaan.
Van Gogh on yksi mielitaiteilijoistani ja olen minäkin tehnyt hänen töittensä takia ulkomaanmatkan Stockholman kaupunkiin,josta olen aiemmin maininnutkin.Ja olen seissyt mykistyneenä myös Amsterdamin Rijksmuseumissa hänen Perunansyöjiensä edessä.Tästä teoksesta on van Goghin hyvä ystävä taidemaalari Anthon van Rappard sanonut "Minusta todella tuntuu,että taide on liian korkealla,jotta siihen voisi suhtautua noin huolettomasti".Maalauksesta antamansa kritiikin takia van Goghin ja van Rappardin välit menivät poikki. Maalauksessa viisi ihmistä,kolme naista ja kaksi miestä, pienen pöydän ääressä teekupit ja perunavati edessään.Katosta roikkuu heikkovaloinen petrolilamppu.Kasvot totiset ja multaisen perunan kaltaiset,asennot kyyryt,kädet suonikkaat, voimakkaat,työn rasittamat.Teoksen vastaanotto oli ristiriitainen.Ei oltu totuttu tämänkaltaiseen realismiin taiteessa 125 vuotta sitten.Liian rajua.
ni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti