Tänään on oltava rinta kaarella ja ihan syystäkin.On juhlan aika,on aika panna Suomen lippu liehumaan ja ikkunoille kynttilät. Itsenäisyydestä on runoja kirjoitettu,hymnejä sanailtu,paatosta jaeltu.Eino Leino,Veikko Antero Koskenniemi ja moni muu,uudempikin runoseppä.Meillä hyllyssä on vain näitä vanhoja partoja.Itsenäisyys heidän aikanaan joko vastikään julistettu tai hyvin nuori asia,joidenkin vuosien,muutamien vuosikymmenten takainen.Tänään jo yli 90 vuotta.Vanhempani syntyivät tsaarinvallan aikana.Olivat yhdentoista,kun Senaatin puheenjohtaja P.E. Svinhufvud 4.12.1917 ilmoitti Suomen kansalle Suomen liittymisestä itsenäisten maiden joukkoon.Eduskunta hyväksyi julistuksen 6.12.1917.Tätä tänään juhlimme.
Tuskin vanhempani,silloin vielä olematta vanhempiani, edes sen kummemmin ajattelivat,mikä merkitys itsenäisyydellä oli.Eivät sen enempää kuin nykyisetkään lapset,jotka eivät muusta tiedä.Itsestäänselvyys heille.Ei pitäisi olla.Mikään ei ole itsestäänselvyyttä,ei saa olla.Nykylapset ja jopa heidän vanhempansa eivät ole sotaakaan Suomessa kokeneet.Hatarat on muistot minullakin.Lapsi olin.Tässä kerran minulle henkilökohtaisesti soitettiin.Tahdottiin ikääni vedoten haastattelu.Mutta siinä oli käynyt fiba,kun haastattelija kysyi,miten olin lottana toiminut sota-aikana ja mitä se aika minulle merkitsi.Ikäni ei yltänyt edes pikkulotaksi,jonka hiukan närkästyneenä kerroin.Pyydettiin anteeksi ja minä annoin.En päässyt suunnitteilla olevaan kirjaan,lotan muistoja tai jotain sinne päin.Niin että minun panokseni Suomen itsenäisyyden säilyttämiseksi on nolla.Sen antoivat muut.
Heistä kertoo Edvin Laineen Tuntematon sotilas,joka taas tänäänkin täyttää kuvaruudut.Ties kuinka monennenko kerran.Viime vuonna en katsonut,väliin jäänyt muitakin ja epävarmaa on nytkin.Mutta nähty on ja tultu vaikuttuneeksi,se on selvä.Tuttuja näyttelijöitä ja heistäkin osa jo poissa riveistämme.Järkyttäviä kohtauksia,repliikkejä joita ei unohda.Kuolemattomiksi syntyneet Väinö Linnan kynästä.
LATUJA LUMESSA
Kuus latua itää kohti vei,
yks takaisin.
Viis palannut partiosta ei
enää kotihin.
Ken jäi? Ken palasi? Välkkyvät
ladut kertoa vois,
jotka viikon hangessa viipyvät
ja peittyvät pois.
Tarun katoovan talven lumehen
ladut kirjoittaa.
Mitä siitä! Ikuinen,ikuinen
olet isänmaa!
(V.A.Koskenniemi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti